Jooga on vaarallista. Asana on neutraali.

Tekniikkaa, linjauksia, oikein tekemistä ja väärin yrittämistä. Asanaa voi lähestyä lukemattomilla tavoilla!

Aina on hyvä tietää perusteet ja aina on hyvä oppia lisää, silti tiedon lisäämisellä ei sinänsä ole merkitystä, jos tietoa ei pysty todella ottamaan käyttöön. Asanaharjoittelussa tätä teoreettisen tietämisen ja tiedon integroimisen yhteyttä on helppo oppia huomioimaan. Usein oppiessaan ja oivaltaessaan ihminen tuntee kuulevansa asiasta ensimmäistä kertaa, todellisuudessa tiedon jyvä on jo itänyt ja opittu asia sitten viimein konkretisoituu käytäntöön.

Pienen oivalluksen vaatii myös sen asian hyväksyminen, että oikoteitä ei ole. On opiskeltava teoriaa, harjoiteltava ja harjoiteltava, kunnes jonakin hetkenä tuo tieto materialisoituu - menee kehoon. Mieli oivaltaa, keho oppii.

Asanaharjoittelussa ei sinänsä ole koskaan oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa. Mutta asanan tilaa voi joko lähestyä tai siitä voi loitontua. Voi mennä kohti neutraalia tai siitä pois.

Tavoittelemme siis asanaa, neutraalia tilaa. Se ei ole tyhjä tila, mutta vaikutukseton. Joogaharjoituksessa voimme kokea näitä hetkiä, jolloin kaikki 'on'. Harjoittelun edetessä näitä tiloja kertyy aina vaan enemmän ja opimme huomaamaan ne, kokemaan ne ja saamme sitä kautta motivaatioita harjoitella lisää.

Pinnisteltäessä, hien valuessa ja ajatusten lentäessä sinne tänne, emme ole asanassa. Monesti harjoittelu onkin enemmän 'asanaan menemisen' harjoittelua.

Tästä voimme päätellä, että asanaharjoitus ei itsessään, koskaan, tee meistä hyvää tai pahaa, parempaa tai huonompaa, ylpeämpää tai nöyrempää. Jooga alkaa tuon neutraalin tilan tuolla puolella. Joogi on se joka täyttää tuota saavutettua neutraalia valinnoilla, jotka vievät häntä itseään oikeaan suuntaan kaikilla elämän alueilla. Näin, itseään pienin askelin muokkaamalla, joogi vaikuttaa myös ympäristöönsä positiivisella tavalla. Tässä piilee myös joogan todellinen vaara: neutraali tila on täydellinen kasvualusta, niin hyvälle kuin myös pahalle.