Vikalista

’Ilon kautta’ on hauska sanonta, joka on kaikessa naiviudessaan hyvä. Pessimististä mieltä sanonta huvittaa ja siitä väännetään vitsi jos toinenkin. Positiivisten huomioiden kautta eteneminen on kuitenkin suunnattoman rakentavaa ja tuon hyödyn soisi jokaisen oppivan.

Joogaopettajana ja kalevalaisena jäsenkorjaajana olen kuullut kerran jos toisenkin kysyttävän ’Mitäs kaikkea vikaa sieltä kropastani löytyi?’ tai ’Mitä teen tässä väärin kun ei onnistu?’ Mitä enemmän ongelmia ja vikoja kaivetaan päivänvaloon, sitä enemmän ongelmista toki tiedetään. Mutta toivotaanko vikoja kyseltäessä todellakin vikalistaa?

’No, sinulla on todella heikosti liikkuva jalkaterä, kantaluut pahassa virheasennossa, heikot pihtipolvet, tuo ja tuo paikka hirveässä jumissa, nestekertymiä siellä ja täällä ja selkärankakin ihan mutkalla. Joogatessa alaselässäsi ei tapahdu sitten yhtään mitään, koko yläkehosi on todella heikko ja niin tukossa, että siinä riittää töitä vuosiksi.’

Tähän on totuttu! Mitä enemmän maksaa, sitä tarkempia vikalistoja voi saada  – myös autohuollosta. Mutta entä jos kaikki vioilta näyttävät asiat eivät olekaan vikoja vaan ominaisuuksia. Kalevalaisen jäsenkorjaajan opinnoissa opetetaan, että on jopa turhaa ja tunkeilevaa lähteä osoittelemaan kehon kohtia, jotka eivät asiakasta varsinaisesti vaivaa tai huoleta. Tietenkin myös näitä ominaisuuksia tai voisiko sanoa ’tyyppivikoja’ hoidetaan, aina.

Mutta voisiko tätä vikalistan kaipuuta vaihtaa ’ilon kautta’ -asenteeksi? ’Mitäs kaikkea hyvää sieltä kropastani löytyi’ tai ’Miksi tämä sujuu minulla aina niin hyvin?’ Voisiko illan päätteeksi kysyä itseltään: ’Miksi ihmeessä tämäkin päivä oli niin äärettömän ihana?’ 😀

Hauskaa Vappua!

 

 

 

 

 

Share This:

Hymy rentona

Teoreettisella tasolla on helppo ymmärtää, että sitä saa mitä tilaa. Tälle luonnonlaille on monta nimeä, yksi niistä on karma. Kaikella mitä teemme on vastareaktio, halusimme sitä tai emme. Asia ei käytännössä kuitenkaan ole aina niin helposti havaittavissa, vastareaktiot kun eivät enää tapahdu oman tahtomme mukaan haluamanamme aikana tai tietyllä tavalla.

Toisaalta jokaiselle on itsestään selvää, että kun jollekin asialle uhraa paljon aikaa, vastineeksi saa varmasti jotain. Jos haluat parantaa kuntoa, urheilemalla sinnikkäästi kunto kohenee. Jos haluat pärjätä opinnoissa, lukemalla tenttikirjoja ahkerasti se on mahdollista. Jos haluat tehdä herkullista ruokaa, siihen kuluu aikaa enemmän kuin pari minuuttia mikrossa.

Kehon kannalta tämä on erityisen mielenkiintoista. Moni liikkuu valtavan paljon ja samalla liikkuu itsensä romuksi.

Sisäisen asenteen merkitys on tärkeä aina kun treenataan ja liikutetaan kehoa, sillä kehotietoisuus vaikuttaa suoraan myös mieleemme. Se tapa miten me liikumme ja pidämme kehostamme huolta kertoo valtavasti myös mielemme tilasta ja siitä suunnasta mihin itseämme viemme.

Jos nautinto tulee siitä, että selättää kehon tuskan kerta toisensa jälkeen, ollaan itsensä satuttamisen tiellä. Jatkuvalla kehon äärirajojen koettelulla parannetaan kyllä voimaa, kestävyyttä ja kuntoa, mutta kipukynnyksen jatkuvalla huomioon jättämisellä tulee olemaan seurauksensa.

(Täysin konkreettisesti tätä asennetta voi lukea jopa suoraan omista kasvoista. Jos treenatessa kasvoille kohoaa tuskan virne, tai ilme jähmettyy, ei varmuudella olla enää herkkyysalueen sisällä. Ja on hyvä muistaa: herkkä ei ole synonyymi heikolle.)

Jos nautinto taas tulee siitä, että aistii kehon välittämät viestit ja vastaa näihin viesteihin myötätuntoisesti, ollaan itsensä kehittämisen tiellä. Kehon tuntemuksien ymmärtäminen kasvattaa erottelukykyä myös mielen tasolla. Tämä asenne on tulevaisuuden kannalta suotuisampi. Pitäkäämme siis treenatessa hymy rentona 😀

 

Share This:

Intentio. Energia. Toiminta.

Ja siinä järjestyksessä.

Kaoottisessa elämässä se menee toisin päin: tehdään hullun lailla, mikään ei ohjaa toimintaa ja sitten lopuksi mietitään, että mitähän sitä tuli tehtyä 😀

Astangajooga vinyasa on metodi, jossa liikkeet suoritetaan tietyssä järjestyksessä hengityksen ohjaamina. Harjoituksen jokainen hengitys on tiedossa, ja se antaa harjoitukselle rauhan: tiedän mitä teen.

 

Vinyasya, vi – liikkua, nyasa – asettua

Sisään- ja uloshengityksen välissä on pysähtynyt hetki, johon voimme asettua.

 

Asanaharjoituksessa voi lähes kaikkea varioida monella tavalla. On lukemattomia tekniikoita lähestyä asanaa ja näistä harjoittelija yhdessä opettajan kanssa lähtee etsimään sitä juuri itselle parasta muotoa, yrityksen ja erehdyksen kautta. Ulkoisen tekniikan hiomiselle on paikkansa, mutta hengityksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Voi ajatella vaikka tyhjää ruttuista uimalelua. Oikomalla ja asettelemalla ulkoisesti, sitä on mahdotonta saada käyttökelpoiseksi. Mutta puhaltamalla sen sisälle ilmaa, lelu ’kuin itsestään’ asettuu juuri oikeaan käyttökelpoiseen muotoon.

Siksi asanaharjoituksen ohjeet menevät juuri siinä järjestyksessä kuin ne menevät. Syystä. Ensin annetaan tieto siitä mihin tähdätään (vinyasan luku), sitten tieto hengityksen suunnasta ja lopuksi ohje siitä mitä tehdään. Ja tämä toistuu jokaisen hengityksen kohdalla.

 

’Utthita trikonasana ’– informaatio, intentio, asanan nimi

’Ekam’ – intentio, pian tapahtuu

’Sisään’ – hengitys lähtee liikkeelle

’Käännös oikealle, kapea haara asento, kädet ojentuvat’ – kehon toiminta

’Dve’ – intentio,

’Ulos’ – uloshengitys lähtee liikkeelle

’Taivutus oikealle’ – ja keho lähtee taivutukseen

ja niin edelleen..

Tämä on ihan hyvä ohje koko elämälle; on hyväenteistä tietää mitä on tekemässä ja millaisella panostuksella, ennen kuin varsinaisesti osallistuu toimintaan.

 

 

 

 

Share This:

Ei jooga takaa kivutonta elämää.

Astangajoogan ensimmäinen asentosarja on nimeltään Yoga Chikitsa, joka tarkoittaa joogaterapiaa.

Astangajooga mielletään vaikeaksi, voimaa vaativaksi ja akrobaattiseksi suuntaukseksi, joka ei sovi kaikille. Totta ja ei. Jos kehossa on paljon epätasapainoa ja sairautta, metodin noudattaminen vaatii mieleltä paljon sopeutumiskykyä ja nöyrtymistä. Jos taas keho on valmiiksi vahva ja akrobaattiset kyvyt syntymälahjaksi saatua, on haasteena mielen kiihtyminen ja ylpeyden kasvaminen. Jokaisella on siis omat haasteensa.

Astangajoogan terapeuttisuuden oivaltaminen on kuitenkin aarre jota kannattaa etsiä. Siinä vaiheessa kun hengitys kulkee katkeamatta ja linjaukset ovat kutakuinkin tiedossa saapuu tila, joka vie helposti mennessään – ja silloin(kin) olisi tärkeä palata takaisin kehoon. Jos takareittä repii vihlova kipu, tai jos hartiat nousevat korviin ja silmissä alkaa sumeta, on kiusantekoa jatkaa liikettä vielä pidemmälle, vaikka kuinka flow yrittäisi viedä ja tukahduttaa kehon viestit. Mieli hakee sitä, mistä luulee onnen löytyvän.

Ja muistutukseksi: pidempään harjoitelleille tulee pidempiä vaivoja. Mitä syvemmälle kehoon mennään, sitä syvemmältä kaivetaan. Vanhoja, jo unohtuneita asioita. Ehkä se on hyvä sanoa taas kerran ääneen, ei jooga takaa kivutonta elämää. Joogaa verrataan usein sipulin kuorimiseen, kerros kerrokselta itketetään kuoria pois. Ja jos jossain kohdassa on mustaa, se luultavasti löytyy sieltä sisemmältäkin kuorelta. Ehkä pahempana, joskus lievempänä.

’Terapeuttisuus edellä.’ sanoi opettajani Susanna viime sunnuntaina minulle. Niin juuri. Se mitä voin tehdä, on hoitaa kehoani. Tuntea missä kipu on ja toimia niin että en satuta itseäni lisää – toimia toisin kuin ennen. Olla ja edetä, siinä kivun ja helppouden välisellä ohuella nuoralla.

 

Share This:

Paschimottanasana

Asanatutkielma eteentaivutuksesta. Asanoissa on kyse ennen kaikkea siitä mitä kehon sisällä tapahtuu. Venytätkö (itseäsi) vai teetkö tilaa (itsellesi)?

Share This:

Kalevalaisen jäsenkorjauksen ja astangajoogan asana-harjoituksen terapeuttinen yhteisvaikutus.

Kalevalaisen jäsenkorjaajan koulutukseen kuuluu päättötyö. Minä valitsin aiheeksi seurata, millaisia kehollisia muutoksia kahdella koehenkilöillä tapahtuu puolen vuoden aikana, kun he tekevät säännöllisesti astangajoogan asana-harjoitusta, sekä käyvät jäsenkorjaushoidoissa. Jäsenkorjaushoidot tehtiin yhden kerran kuukaudessa ja joogaharjoituksen koehenkilöt tekivät kolme kertaa viikossa. Harjoituksista yksi oli ohjattu ja kaksi omatoimista. Koehenkilöt eivät olleet jooganneet tai käyneet jäsenkorjaushoidoissa aiemmin.

Projekti alkoi ja päättyi valokuvaukseen, joka tehtiin ilman alkulämmittelyjä, keskellä tavallista päivää. Ensimmäisissä kuvissa pyysin seisomaan omassa perusasennossa, ilman mitään yritystä mihinkään suuntaan, loput kuvista ovat joogaharjoituksen asentoja, huom. peilejä ei ollut. Pyysin myös pienet kirjalliset kommentit alussa, lopussa ja välissäkin. Kuvat ja tiivistelmät kommenteista löytyvät artikkelin lopusta.

Joogaharjoitusta henkilöt opettelivat omaan tahtiin ohjatulla tunneilla. Neuvoin tekemään kotona sen mitä muistaa – ilman mitään stressiä. Kukaan ei voi joogata väärin; kehotietoisuuden kasvaessa harjoitus muuttuu ja syvenee, mutta oikeaa tai väärää tapaa ei ole.

Jokainen joogaharjoitus on hyvä.

 

Mitä tehtiin?

Astangajoogan asana-harjoitus

Lyhyesti kuvailtuna asana-harjoitus on fyysisesti suoritettava liikesarja, joka toistetaan päivittäin tai harvemmin. Sarja on aina samanlainen, joten liikkeissä edistymisen havainnoiminen on hyvin helppoa. Liikesarja on hyvin monipuolinen ja sen vaikutukset kattavat koko kehon aina ihosta sisäelimiin saakka.

https://youtu.be/jr2MxsZjAcc

Kalevalainen jäsenkorjaus

Lyhyesti kuvailtuna Kalevalainen jäsenkorjaus on mobilisaatiohoito, joka kattaa koko kehon. Hoito kestää noin 1,5h, jonka aikana käsitellään koko keho jalkapohjista päälaelle asti. Hoito sopii ihan kaikille ja tehdään aina kivun rajoissa.

Mikä yhdistää?

Jäsenkorjaushoidolla ja asanaharjoituksella on paljon samankaltaisia terapeuttisia vaikutuksia. Erona näissä on se, että KJ on hoitomuoto, jossa on hoitaja ja hoidettava, joogaharjoitus sen sijaan on itsehoitomenetelmä. KJ hoitaja pyrkii löytämään virheasentojen syyt, tasapainottamaan kehoa ja avaamaan tukoksia, joogassa harjoittelija tekee tätä samaa itse itselleen.

Samankaltaisuuksia ovat mm:

  • Molemmissa ajatuksena on tehdä kehoon tilaa. Tilaa nivelten, kalvojen, jänteiden, solujen välille, niin että elimistön nesteet ja energiat pääsevät kulkemaan kehossa esteettä.
  • Molemmissa kyseessä on lempeä, kivun rajoissa, tapahtuva pehmytkudosten mobilisaatio
  • Molemmissa on aina mukana koko keho, jota käytetään tai hoidetaan varpaista päälaelle asti
  • KJ aloitetaan mobilisoimalla jalkaterä: jalkapohja, jalkapöytä, varpaat, kantapää, ja jokainen pieni luu olisi hyvä saada liikkumaan esteettä. Joogaharjoitus aloitetaan aurinkotervehdyksillä, jossa kehoa rullataan jalkaterien ja varpaiden yli useaan kertaan.

 

Miksi?

Jotta hoidon positiiviset tulokset saadaan säilymään, keho tarvitsee paljon tukea uuden asennon ylläpitämistä varten.

Aikuisen ihmisen keho on muokkaantunut vuosien saatossa sellaiseksi kuin se on. Geneettiseen taustaan emme voi vaikuttaa, mutta kaikki fyysiset loukkaantumiset, ruokavaliot, asentovirheet sekä mm. padotut tunteet jäävät kehoon vaikuttamaan, muokaten sitä poikkeamaan siitä optimaalisesta kehosta, jollaisena keho olisi terveimmillään.

Jotta vuosien saatossa kertyneet epätasapainot voivat lähteä purkautumaan, kehoa lähdetään lempeästi vapauttamaan tukoksista ja epätasapainotiloista mobilisoimalla sitä, joko hoidettavana, itse tai sekä että! Se että tukokset avautuvat ja keho tasapainottuu on kuitenkin vain alku. Jotta kehon kullekin yksilöllinen täysi potentiaali saavutetaan, on oleellista löytää vahvuutta säilyttää saavutetut tulokset. Usein virheasentojen ylläpito on muokannut lihaksistoa ja kehon hahmotuskykyä väärään suuntaan. Toisin sanoen, väärät lihakset toimivat väärissä tilanteissa, tai koko keho osallistuu toimiin, joihin riittäisi vaikka vain muutamien lihasten aktivaatio.

Pysyvien tulosten saamiseksi, keho tarvitsee siis paljon tukea uusien asentojen ylläpitämiseksi. Joogaharjoitus dynaamisena ja kehoa vahvistavana harjoituksena tuo kehoon staminaa – sisukkuutta, voimaa, kestävyyttä –  auttaen sitä säilyttämään ja edistämään saavutettuja positiivisia muutoksia. Hyvät (kuin myös huonot) muutokset voivat todella integroitua elämään ainoastaan oman tekemisen tai kokemisen kautta, siksi itsehoito on ehdoton edellytys vaikuttaa oman kehon ja koko oman elämän hyvään tasapainoon.

Kalevalainen jäsenkorjaus ja joogaharjoitus ovat upea yhdistelmä!

Tulokset olivat hurjat. Ryhti, liikkuvuus ja kehotietoisuus lisääntyivät silmin nähden valtavasti. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja ne löytyvät alta:

 

Tulokset, nainen 41v.

Millaiseksi koet kehosi tilan?

18.7.2018     Keho voi ihan hyvin, mutten ole tehnyt kesällä kuuteen viikkoon yhtään mitään muuta kuin lomaillut. Vasempaan jalkaan välillä heijastuu pientä hermokipua, kun aamulla nousee sängystä ylös. Keväällä minulla oli melko tarkka ruokavalio, mutta kesän grillaukset ja muukin rötvääminen tuntuu kehossa turvotuksena. Niskat tuntuvat jäykiltä, vaikka olen ollut lomilla.

26.12.2018   Kuluneen kuukauden aikana jatkuva alaselkäkipu on hellittänyt ja sitä ei oikeastaan ole kuin kumarasta noustessa. Niskajumit ovat myös auenneet. Ryhtikin on ehkä hieman suoristunut ja jaksan kannatella selkää paremmin kuin ennen.

Millaiseksi koet mielesi tilan?

8.7.2018       Mieleni tila on hyvä ja rentoutunut. Se johtuu takana olevasta lomasta. Tosin heti töihin palattua kiire ja tietynlainen työstressi puskevat tahtomatta päälle.

26.12.2018      Mieli on aika tyyni.

Ensimmäisen hoitokerran jälkeiset kommenttini:

Hänellä on hyvä kehonhallinta, harrastanut mm. pilatesta. Keho liikkuva, mutta heikko – tarvitsee paljon vahvuutta ja lujuutta säilyttää oikea tila, niin kohossa kuin mielen tasolla, toisin sanoen klassinen  ’ajatustyöntekijän keho’ – ei oikein läsnä kehossa kuin vaadittaessa, mielellä vauhti päällä. 

Hartiat ja yläselkä kuormittuvat huonosta asennosta, lantio ja alaselkä käyttämättömät. Ollut välilevyn pullistuma, neuvoin pitämään selän pitkänä, ei kiirehtimään eteentaivutuksissa. Etenkin oikea käsi/sormet hakevat asentoa (hermosto).

Innostuva, hauska, jännittää – asennon hakemista ja mielen pulppuilua.

Viimeisen hoitokerran jälkeiset kommenttini:

Hartioiden seutu rentoutunut hurjasti – kädet roikkuvat sivuilla ja pysyvät rentoina. Alaselkä oireillut koko projektin ajan: hoitojen jälkeen kuumotusta, jumahtamisia normaali askareissa, enemmän tai vähemmän tuntemuksia, johtunee selän käytön lisäämisestä. Nyt lonkat ja alaselkä selvästi elossa, myös hartioissa hoito uppoaa joka kerta syvemmälle, torso ei enää ns. ’yhtä palaa’’.

Kehon lisääntynyt käyttäminen ja kehossa läsnä oleminen ovat selvästi vaikuttaneet, olemus on rentoutunut ja rauhallinen. Mielen rauhoittuminen näkyy myös paljastuvana herkkyytenä.

Kuvat: Pekka Rautiainen

 

Tulokset, mies 33v.

Millaiseksi koet kehosi tilan?

2.6.2018          Väsyneeksi, venymättömäksi, osin kipeäksi, joustamattomaksi. Heikoksi.

21.11.2018   Kivuton, liikkuva ja notkea. Joustava. Ainoa kiristelevä, kipuileva paikka kropassa oikea lonkan/pakaran/lonkan koukistajan alueella joka tuntuu aina oikean jalan kantapään alueella.

 

Millaiseksi koet mielesi tilan?

2.6.2018          Sumussa, stressaantunut, väsynyt.

21.11.2018   Rauhallisempi, töissäkin on toki asiat muuttuneet. Ei pysty sanomaan mikä stressiä ym henkistä kuormitusta (jota nyt hämmästeltävässä ajanjaksossa toki on mutta ei nyt viimeisen viikon aikana) on vähentänyt mutta tällä hetkellä tuntuvat aika pieniltä ongelmilta.

 

Ensimmäisen hoitokerran jälkeiset kommenttini:

Hänellä on urheilullinen ja lihaksikas keho. Seisoma-asento on tukeva, jalat maassa ja hyvä ryhti. Kehotietoisuutta löytyy, mutta jähmeys estää vapaan ja rennon olemisen.

Keho kokonaisvaltaisesti arka, mutta erityisesti jalkapohjat, sääret ja reidet. Hiemankin voimakkaampi kosketus pysäytti hengityksen, ei silti estänyt liikkeen loppuun viemistä – pystyi siis pitämään kehon suhteellisen rentona, mutta hengittämättä. Kyynärvarsien lihakset kovat ja tukossa. Oikea puoli heikompi ja arempi, takareisi tosi arka. Jähmeyden alla hyvät lihakset, elastiset ja pehmeät. Nivelten  liikkuvuus hyvä.

Selkävetoja tehdessä, selkäranka pakeni, eli hyvin ’varovainen’. En tehnyt nikamaheijauksia lainkaan, koska en olisi saanut otetta. Hoito upposi todella hyvin. Hän oli lopuksi todella rento ja hieman ’pihalla’ hyvällä tavalla. Hyvin kiitollinen ja onnellinen hyvästä olosta.

 

Viimeisen hoitokerran jälkeiset kommenttini:

Rento. Vihdoinkin! Kroppa tosi hyvin tasapainossa. Ei kalvokireyksiä eikä muutakaan vaivaa. Sanoi että on ollut kivuton kuukausi, eikä muista koska olisi viimeksi ollut. On tehnyt joogaharjoitukset, joskus myös aamuisin. Kehossa löytynyt erottelukykyä hieosti ja hengitys säilyy tukalammassakin kohdassa.

Alaselkä pehmeä, tehtiin nikamaheijaukset, selkä liikkuva koko matkalta. Mieli avarampi. Keho selvästi nuorentunut.

 

Share This:

Rauhaa rauhaa rauhaa

Joulun ilmapiiri tekee helpoksi toivottaa rauhaa ja onnellisuutta kaikille tasapuolisesti. Asana-harjoituksen päätteeksi lausuttava mangalamantra on kaunis ja tuo ripauksen joulumieltä jokaiseen päivään <3

Shala Valla kiittää kuluneesta vuodesta 2018 ja toivottaa onnellista tulevaa vuotta!


OOM
svastipradzaabhjah paripaalajantaam
njaajeena maargeena mahiim mahiishaaha
goobraamhaneebhjah shubhamastu nitjam
lookaas samastaah sukhinoo bhanvantu

kaalee varshatu pardzanjaha
prthivii sasja shaalinii
deeshoojam’ kshoobharahitaha
braamhan.aah santu nirbhajaaha

aputraaha putrinaha santu
putrinas santu pautrin.aaha
adhanaaha sadhanaas santu
dziivantu saradam shatam
oomm shaantih shaantih shaantihii

– lähde Rg Ved

Suomenkielinen käännös

Om

Olkoon kansalaisten vauraus ja hyvinvointi turvattua, valtiaiden ja hallintovirkamiesten noudattaman lain ja oikeuden mukaisesti, olkoon hengellisyys ja sivistyneisyys turvattua, eläkööt kaikki maailmat onnellista ja yltäkylläistä elämää.

Satakoot pilvet oikeina aikoina, kantakoon maa runsaan viljan (sadon), olkoon tämä maa (valtio) vapaa häiriöistä (sekasorrosta), olkoot totuuden tietäjät vapaita pelosta (vainon).

Tulkoot isät pojallisiksi, tulkoot isoisät pojanpojallisiksi, loppukoon köyhyys, eläköön jokainen ihminen sata tervettä vuotta.

Om rauhaa rauhaa rauhaa

Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut :  Juha Javanainen  

lähde:

http://astangajooga.fi/mangala-mantra/


Share This:

Sabotööri!MRRR! ja vastaanottamisen vaikeus

Tämä vanha Ankkari heräytti hyvät naurut, kun kuulin mieleni huutavan kansanjoukon lailla ’Oih!! Mrrr! Sabotööri!’ usein, kun saan ohjeita oikaista vinoutuneita käsityksiäni – tai vaikka selkääni joogatunnilla 😀

Vastaanottamisen taito on yksi vaikeimmista, koska se tarkoittaa omien asenteiden tai oman tilanteen avaamista uusille vaikutteille.

Ihminen saattaa kokea olevansa varsin tyytyväinen elämäänsä riippumatta monenlaisista vaivoista kehossaan ja omassa elämässään. Omat jumit ja tavat suojaavat elämää tuttuudellaan – uudet asiat ja tuntemukset tuntuvat ehkä täysin turhilta, vähintään pelottavilta tai jopa vaarallisilta. Jos näin on, näin olkoon. Kukaan ei ole velvoitettu muutokseen.

Ihminen joka lähtee joogaamaan, on suurella todennäköisyydellä halukas kehittämään itseään edes jollakin tasolla. Sillä joogan toimivuus on loppujenlopuksi hyvin paljon riippuvainen jokaisen omasta tahdosta ja tahdon määrästä ottaa vastaan neuvoja tai kehollisia avustuksia. Tämän tahdon kasvaessa voi vastaanottamisen taitoa alkaa hiljalleen hioa herkemmäksi.

Pidempään harjoitelleelle alkaa varmasti jossain vaiheessa tulla enemmän ja enemmän niitä hetkiä kun muistaa kuulleensa jonkin ohjeen tai saaneensa ’oudon’ avustuksen, pistäneen sen syrjään täysin typeränä, unohtaneen sen kokonaan.. ja sitten yhtäkkiä tuo ohje tai tuntemus palaa mieleen, keho tarttuu siihen ja kokee oivaltavansa jotain täysin uutta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö neuvoja ja ohjeita olisi tarjolla, vaan siitä, mitä ymmärtää/valitsee ottaa vastaan. Niin ja toisaalta, tarkkana on syytä ollakin, huonojen ohjeiden seuraaminen hankaloittaa matkaa.

Joogaopettajana ja tulevana jäsenkorjaajana on myös muistutettava itseäni toistuvasti siitä, että jokaisen omien rajojen kanssa on oltava tarkkana. Keho kun on aina jollakin tavalla oikeassa, se ei osaa valehdella, vaan paljastaa hyvinkin avoimesti asiansa. Mutta jos kehoa lähdetään koulimaan liian rankoin ottein, seuraukset saattavat tulla yllätyksenä. Oli siis kyseessä toisen keho tai oma keho, parempi on edetä sopusoinnussa ja maltilla, niin että keho ja mieli pysyvät ystävinä.

 

Share This:

Mutta miksi?

Mitä hyötyä on joogasta? Mitä hyötyä on hengittää tietyssä tahdissa ja vääntäytyä erikoisiin asentoihin noudattaen tiettyä kaavaa niin säntillisesti kuin omalla kehollaan pystyy?

Vastaus: Liikkuvuus paranee ja hengitykseen keskittyminen auttaa havainnoimaan omaa hengitystä.

Ja mitä sitten? Hyvin yksinkertainen kysymys, joka on hyvä pitää mielessä aina, aiheen kuin aiheen edessä.

Kun kehon liikkuvuus paranee, kehon oikeanlainen käyttäminen kaikenlaisiin toimintoihin helpottuu. Yleistäen: aikuisen keho on jo monella tavalla tottunut omanlaisiin toimintatapoihin, tekemään asiat niin kuin ne ’tuntuvat’ helpoimmalta. Tavarat poimitaan kumartumalla, ei kyykistymällä. Istuminen tehdään niin mukavaksi, ettei tarvitse käyttää ainoatakaan lihasta. Jos jokin kehon osa on vahva, sille kuormataan kaikki taakka jne. Tiedostamaton kehon käyttäminen johtaa epätasapainoon. Epätasapaino johtaa ongelmiin, kipuihin ja vaivoihin – ennemmin tai myöhemmin.

Asana-harjoitus tasapainottaa kehoa ja mieltä. Harjoituksessa otetaan mukaan koko keho ja ajatuksena on löytää tietoisuus siitä, mitä lihasta aktivoidaan tukemaan asentoa ja mitä lihasta aktivoidaan rentoutumaan. Koko ajan siis pysytään aktiivisena, mutta koko kehoa ei jännitetä tai rentouteta samanaikaisesti.

Tämän taidon voi sitten siirtää muuhun elämään luomaan tasapainoa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua jokaisella solulla ja täysin tuntein, koska ’tuntuu’ siltä. Ei ole tarvetta hypätä täydestä lamaannuksen tilasta kehittämään hurjaa draamaa. Ennemminkin voi osallistua asioihin niiden tarkoituksen ja tarpeen mukaan – tehdä töitä kun on töiden aika, levätä kun on levon aika.

Entä hengitys? Mitä muuta meillä on?

 

13.10.2018 Shalavalla

 

Share This:

Hajoita ja hallitse

Sirsasana on ollut alusta asti henkilökohtaisesti se haastavin. Ei ehkä pelottavin, mutta haastavin. Ensimmäisenä vuotena en uskaltanut edes yrittää. Toisen vuoden harjoittelin seinää vasten seinät rymisten. Siitä lähtien kun siirryin harjoittelemaan ilman seinää, olen aloittanut asanan harjoittelun alusta lukemattomia kertoja. Viimeiseen vuoteen en ole päässyt ylös asti kuin muutaman kerran. Tänään kuvasin ja treenasin mysore-tunnin päätteeksi – ja sain sen näyttämään tuolta.

Sirsasana ei ole päälläseisonta. Mutta siitä lähdetään. Asanassa voi sanoa olevansa sitten kun asento on mukava ja vakaa, ja ajantajun kadotessa siihen voisi jäädä tunneiksi. En ole siis koskaan ollut sirsanassa, ainoastaan harjoittelen siihen menemistä. Susanna Heleniuksen mukaan vielä riittää työstämistä: alemmat kylkiluut sisään, napa selkärankaan ja parempi tuki keski-ala-selkään. Practice, practice!

Me toimimme joka hetki sillä tietoisuuden tasolla millä olemme. Kun teemme aina parhaamme se riittää. Joogaharjoitusta tutkimalla ja asanoiden muuttuessa omassa kehossamme, tulee siis usein jossain vaiheessa kohta, jonka voi ylittää vain purkamalla kaiken ja rakentamalla uudestaan alusta. Tämä kuuluu harjoituksen luonteeseen ja elämään <3

 

 

Share This: