Tämä vanha Ankkari heräytti hyvät naurut, kun kuulin mieleni huutavan kansanjoukon lailla ’Oih!! Mrrr! Sabotööri!’ usein, kun saan ohjeita oikaista vinoutuneita käsityksiäni – tai vaikka selkääni joogatunnilla 😀

Vastaanottamisen taito on yksi vaikeimmista, koska se tarkoittaa omien asenteiden tai oman tilanteen avaamista uusille vaikutteille.

Ihminen saattaa kokea olevansa varsin tyytyväinen elämäänsä riippumatta monenlaisista vaivoista kehossaan ja omassa elämässään. Omat jumit ja tavat suojaavat elämää tuttuudellaan – uudet asiat ja tuntemukset tuntuvat ehkä täysin turhilta, vähintään pelottavilta tai jopa vaarallisilta. Jos näin on, näin olkoon. Kukaan ei ole velvoitettu muutokseen.

Ihminen joka lähtee joogaamaan, on suurella todennäköisyydellä halukas kehittämään itseään edes jollakin tasolla. Sillä joogan toimivuus on loppujenlopuksi hyvin paljon riippuvainen jokaisen omasta tahdosta ja tahdon määrästä ottaa vastaan neuvoja tai kehollisia avustuksia. Tämän tahdon kasvaessa voi vastaanottamisen taitoa alkaa hiljalleen hioa herkemmäksi.

Pidempään harjoitelleelle alkaa varmasti jossain vaiheessa tulla enemmän ja enemmän niitä hetkiä kun muistaa kuulleensa jonkin ohjeen tai saaneensa ’oudon’ avustuksen, pistäneen sen syrjään täysin typeränä, unohtaneen sen kokonaan.. ja sitten yhtäkkiä tuo ohje tai tuntemus palaa mieleen, keho tarttuu siihen ja kokee oivaltavansa jotain täysin uutta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö neuvoja ja ohjeita olisi tarjolla, vaan siitä, mitä ymmärtää/valitsee ottaa vastaan. Niin ja toisaalta, tarkkana on syytä ollakin, huonojen ohjeiden seuraaminen hankaloittaa matkaa.

Joogaopettajana ja tulevana jäsenkorjaajana on myös muistutettava itseäni toistuvasti siitä, että jokaisen omien rajojen kanssa on oltava tarkkana. Keho kun on aina jollakin tavalla oikeassa, se ei osaa valehdella, vaan paljastaa hyvinkin avoimesti asiansa. Mutta jos kehoa lähdetään koulimaan liian rankoin ottein, seuraukset saattavat tulla yllätyksenä. Oli siis kyseessä toisen keho tai oma keho, parempi on edetä sopusoinnussa ja maltilla, niin että keho ja mieli pysyvät ystävinä.