Hengityksen ja liikkeen yhdistäminen, vinyasa, on astangajoogan asanaharjoituksen perusta. Kuten tietäjä (rishi) Vamana on sanonut ”Vina vinyasa yogena asanadin na karayet”, Oi joogi, älä tee asanaa ilman vinyasaa. Mutta millainen hengityksen pitäisi olla?
Asanaharjoitusta opettaessaan Sri K. Pattabhi Jois, Guruji, ohjeisti hengitystä sanoilla: ’Free breathing.’ Vapaa hengitys on ihmisen oma luonnollinen hengitys, joka kehittyy yhdessä harjoituksen kanssa. Parhaimmillaan hengitys ulottuu jokaiseen soluun ja keho saa riittävästi happea. Sisäänhengitys nostaa energiaa ja uloshengitys tiivistää tuon energian, pranan, kehon käyttöön.
Sri T. Krishnamacharya vie ajatuksen syvemmälle:
’Inhale. And God approaches you. Hold the inhalation and God remains with you. Exhale. And you approach God. Hold the exhalation and surrender to God.’
Ne asiat joihin voi alusta asti keskittyä ovat:
- Vapaa hengitys (’Free breathing’ – Guruji)
- Hengityksen yhdistäminen liikkeeseen; sisäänhengitys ja uloshengitys oikeaan aikaan (Vinyasa – Guruji)
- Hengittäminen ainoastaan nenän kautta (’Breathing through the mouth weakens the heart’ – R. Sharath Jois)
Asanaharjoituksessa opitaan keventämään elämää, oppimaan pois vanhasta, keventämään taakkaa. Ei tarvitse tehdä enempää. On hyvä kuulla myös se mitä ei sanota:
<<You never heard him (Guruji) say, ’breathe with sound.’?
No, I didn’t. I did it because everybody did it.<<
Peter Greve kirjassa Guruji – Guy Donahye and Eddie Stern