Sain opetuksen

10.07.2020

Sain työkaveriltani eilen mahtavan opetuksen.

Tapasimme sattumalta hänen ollessa erään asiakkaamme kanssa. Asiakas ei tunnistanut minua, sillä edellisestä kerrasta oli kulunut jo vuosia. Ystäväni siis muistutti häntä sanoen: "Annukka on se, joka kutisti sinun villapaitasi pesukoneessa!" Vastasin siihen hämilläni nauraen, että "eikö voisi jotain positiivisempaa keksiä?" Johon sain vastauksen: "No mutta sen ainakin muistaa." Tuntui pahalta. Olinhan tehnyt niin paljon hyvääkin.

Muisti on yksi mielen toiminnoista.

Ja mieli on se, jota joogaharjotuksilla kirkastamme.

Asana-harjoitus opettaa kantapään kautta huonoihin muistoihin takertumattomuutta. Pieleen mennyt hyppy, huolimaton linjaus, vinyasan vastainen hengitysrytmi. On hyvä havainnoida ongelmat, tiedostaa missä meni vikaan ja sitten: päästää heti irti. Unohtaa!

Sitten on ne onnistumiset! Äänetön hyppy, kevyt juurrutettu linjaus, vinyasan vahva tuki, joka keventää harjoituksen höyhenen kevyeksi. On hyvä havainnoida edistyksen hetket, jokainen yksittäinen asia joka tukee onnistumista ja tallentaa ne. Ottaa omakseen, imeä kehoon!

Harjoituksessa opettelemme, mutta arjessa elämme ja vaikutamme. Monesti, vasta kun kunnolla itseä kirpaisee, havahtuu ja huomaa kuinka ikävältä huonojen muistojen vaaliminen tuntuu. On tylyä huomata, kuinka kadulla kulkiessa ja vanhoja kasvoja kohdatessa, muistista nousee juuri se nolo hetki hänen elämästään. Ei niitä pitäisi muistaa! Harjoitusta, harjoitusta - muistakaamme ne hyvät asiat jokaisesta, niitä on paljon enemmän!

Kiitos L, oot huippu <3