Kuka päättää ja kuinka paljon?

Kaiken kontrolloimisen ja täydellisen oman tahdottomuuden puolivälissä on ohut kohta, jossa on hyvä.

'Anna kaiken tapahtua itsestään.' on tuttu lause jokaiselle joogille. Aina on joku opettaja, jolle tuo fraasi on joogan ydin. Hyvä lause se onkin, mutta se ei ole koko kolikko. Jos siis päässä soi mantra: "Minä annan kaiken tapahtua itsestään." sitä on syytä tarkastella huolella.

Ensinnäkin tuo lause alkaa 'minällä', joka selvästi kontrolloi tilannetta. Ihmiselle, joka on tottunut - omasta halusta tai olosuhteiden pakosta - kontrolloimaan kaikkea, myös tahdottomuuden kontrollointi on herkässä eikä sitä todellakaan huomaa helposti. Toiseksi, mitään ei tapahdu itsestään.

Keho on tässäkin hyvä mallintaja. Asanaharjoitus siinä loistava väline. Lihas ei voi jännittyä paljoa lisää, jos se on valmiiksi jännittyneessä tilassa, niin kutsutussa Ikikrampissa eli ikuisessa kontrollissa. Toinen ääripää: lihas ei voi myöskään jännittyä, jos sitä ei ole siihen harjoitettu eikä hermotus kulje lihaksessa lainkaan, eli se on täysin tahdoton.

Asanaharjoituksessa jokaisen hengityksen aikana me opettelemme tiedostamaan, mitä lihasta aktivoida jännittymään, mitä lihasta aktivoida rentoutumaan. Mitä lihaksia me käytämme kun teemme eteentaivutuksen, mitä lihaksia kun nostamme kädet ylös ja vastaavasti mitä lihaksia emme juuri nyt tarvitse, mitkä lihakset saavat nyt levätä hetken.

Puoliväli tarkoittaa puoliväliä. On opittava vetämään oma kontrollointi puoliväliin, tehtävä tilaa asioille jotta ne voivat tapahtua. Ja siinä puolivälissä pitää langat omissa käsissä ja pysyä aktiivisena, päättää itse mihin osallistua ja mihin ei.