Shala Vallan tuoteseloste

Opiskelen joogasivistystä Matti Rautaniemen johdolla. Viimeisimmässä artikkelissaan ‘Johtaako kaikki jooga samaan päämärään’ hän kirjoittaa näin:

”Olisikin ehkä aiheellista pohtia enemmän joogan päämäärää, menetelmiä ja harjoituksen eri osa-alueita. Niistä olisi paikallaan myös puhua avoimemmin joogakouluilla. Kaikki polut eivät välttämättä vie perille asti, vaikka ne veisivätkin jonkin matkaa samaan suuntaan.”

Totta. Ja vaikeaa. Olemme yrittäneet olla varsin avoimia oman joogakoulumme opetuksen suhteen, mutta palataan aiheeseen jälleen!

 

Astangajooga

Astangajooga-tunneillamme tehdään perinteen mukainen asana-harjoitus. Ei muuta. Harjoitus itsessään riittää ja jokainen saa siitä sen verran kuin on valmis vastaanottamaan. Notkeutta, mielenrauhaa, uusia oivalluksia elämästä – kaikki käy! Astangajoogalla on oma filosofiansa, joka on mielestäni varsin helppoa sovittaa mihin tahansa elämänkatsomukseen. Prioriteettina siinä on kehittää itseään sattvisempaan (kirkas, puhdas, hyvä) suuntaan. Katse on kaikin tavoin omassa navassa, muutetaan itseä ja sitä kautta omaa suhtautumista ympäristöön. Mahdollista on, että tuo oman suhtautumisen muutos alkaa muuttaa myös ympäristöä sattvisempaan suuntaan.

Astangajooga vahvistaa ja kirkastaa mieltä! Kun harjoittaa astangaa, joka vahvistaa kehoa, se yhtälailla vaikuttaa myös mieleen. Vahva mieli ei ole vietävissä, eikä kirkasta mieltä voi aivopestä! Vahva mieli on valmis näkemään avoimesti erilaisia vaihtoehtoja ja puntaroimaan ajatuksia – ja valitsemaan itse. Vahvan mielen kanssa on helppo olla rohkea!

 

Bhaktijooga

Jos lähtee opiskelemaan joogaa enemmän, törmää väistämättä ei ainoastaan filosofisiin vaan myös uskonnollisiin aspekteihin. Joogakirjallisuus vilisee sanskritin kielisiä sanoja, kuten mukti, brahman, atman jne. Jos nämä sanat ovat vielä vieraita, seuraava kuvaus bhaktijoogasta voi kuulostaa hankalalta. Me olemme opiskelleet bhaktijoogaa useita vuosia, lukeneet tuhansia sivuja, kuunnelleet satoja tunteja luentoja, laulaneet kirtania ja tehneet itsenäistä mantrameditaatiota – silti koemme vasta harjoittelevamme bhaktijoogan harjoittamista. Tiivistäminen on lähes mahdotonta, silti yritän.

Olemme järjestäneet luentoja ja tapahtumia aiheesta, osallistuminen on ollut vähäistä. Tietenkin. Meihin suomalaisiin on iskostunut ajatus, että uskontoon, raha-asioihin ja poliittisiin näkemyksiin liittyvät ajatukset on turvallista pitää varjeltuina yksityisasioina.

Bhaktijooga ei kuitenkaan ole uskonto! Bhaktijooga on tapa käsittää Jumala persoonallisuusfilosofian kautta. (Näin ollen bhaktijoogi harvemmin taistelee kysymyksestä onko Jumalaa olemassa vai ei.)

Mitä on persoonallisuusfilosofia? Valtaosa joogafilosofisista kirjoituksista ja mielipiteistä joogan päämäärästä edustaa persoonatonta näkemystä. Siinä tavoitteena on mukti, vapautus aineen orjuudesta. Bhaktijoogalle tuo vapautus aineesta, ylipäätään aineen ja hengen eroavaisuuden ymmärtäminen, ei ole päämäärä, vaan lähtökohta.

Kuulin juuri hyvän vertauksen tästä aiheesta. Jos sinulla olisi velkaa miljoona euroa, niin mikä olisi tuon velan vastakohta? Persoonaton näkemys päämäärästä vastaa: ’tulla velattomaksi’, olla velaton, neutraali, vailla tuskaa tai iloa. Persoonallisuusfilosofia, bhakti, sen sijaan tarjoaa sinulle miljoona euroa! Saat kaiken ja enemmän – sillä henkinen maailma on äärettömän rikas, täynnä monimuotoisuutta, tietoa  ja autuutta. Ero näiden kahden näkemyksen välillä tiivistyy siihen, että persoonattomuusfilosofiassa pyrkimys on irrottautua yksilöllisyydestä ja sulautua muodottomaan jumalaan, kaikkeuteen, rakkauteen, valoon, miten sitä missäkin yhteydessä tai traditiossa kuvataan. Persoonallisuusfilosofiassa ymmärretään ykseys ja yhteys kaikkeen luonnollisena osana, kadottamatta yksilöllisyyttä. Jokaisen elävän olennon yksilöllinen sielu on ikuinen ja jokaisella sielulla on oma ainutlaatuinen suhteensa Jumalaan. Bhaktijoogan päämääränä on palauttaa tuo unohdettu suhde Jumalaan, korkeimpaan henkilöön, ja palvella Häntä suoraan sekä epäsuorasti, palvelemalla Hänen palvelijoitaan. Näillä kahdella filosofisella näkemyksellä on perustavanlaatuinen ero, silti moni uskontokunta itsessään sisältää molemmat filosofiat. Esimerkiksi kristitty ihminen voi olla joko persoonattomuuden kannattaja tai uskoa persoonalliseen Jumalaan. Kysymys ei ole itse traditiosta, vaan siitä millaisena Jumalan tuntee.

 

Joten

Onkin tärkeää pohtia syvällisesti, mille asialle joogaa? Millaisia ovat Sinun päämääräsi, menetelmäsi ja tavoitteesi? Mikä on se, mille antaudut tehdessäsi harjoitusta? Mikä asia edustaa sitä aspektia, jota sinä haluat palvella? Astangajooga tekee meistä vahvoja itsenäiselle ja tiedonhaluiselle elämän opiskelulle. Bhaktijooga opettaa meitä tavoittelemaan elämän korkeinta päämäärää. Jos sinulla herää nyt jotain kysymyksiä, vastaamme mielellämme.  Ja ehkä taas jossain vaiheessa tarjoamme jotain, myös bhaktijoogaan, liittyvää viettoa.

 

Junan dharma

Asanaharjoittelu kulkee pitkin raidetta, jossa on kaksi kiskoa. Toinen kisko on jatkuvaa yksityiskohtiin paneutumista ja täydellisyyden tavoittelua harjoituksen jokaisessa yksityiskohdassa: hengitys säilyy, huomaa jalat, kädet, bandhat, dhristi, TARKKUUTTA! Toinen kisko vie eteenpäin, pitää vauhtia ja tahtia yllä: sisään hengitys, ulos hengitys, seuraava asana, ÄLÄ JUMITA!

Hyvin helposti toiseen kiskoon saa aiheutettua ongelman:

  • tarkkuuden kustannuksella vauhti hidastuu
  • vauhdin kustannuksella tarkkuus unohtuu

Pedagogisesti täytynee pukea tämä kannustavaan  muotoon!

Harjoitus on ennen kaikkea läsnäoloharjoitus. Astanga vinyasa – harjoituksessa opetellaan olemaan juuri siinä hetkessä, siinä hengityksessä, jossa ollaan. On yhtä turha miettiä ’mitä tuli tehtyä’ kuin että ’mitä meinaa tehdä’. Unohtamisen taito! Murehtimatta jättämisen taito!

Sitten kun pääsee sisälle hetkeen, on uuden valinnan paikka. Kuinka paljon panostan? Teenkö jokaisella hengityksellä parhaani vai säästelenkö voimiani? Jos säästelen, säästelenkö syystä vai laiskuuttani? Tahdonko tehdä parhaani ylipäätään? Jos en, miksi en? Entä kuinka monta hengitystä putkeen jaksan tehdä parhaani? Mikä on minulle parhaaksi? Kuinka monta hengitystä pysyn edes läsnä?

Harjoitus etenee, kun sitä tekee – tämän voi jokainen joogi todeta kokemuksesta.. Eteneminen ei kuitenkaan tarkoita välttämättä uusia asanoita tai ylipäätään mitään ulospäin näkyvää. Eteneminen on läsnäolon säilyttämistä, tietoisen havainnoinnin säilyttämistä, viisaiden päätösten tekemistä, turhiin asioihin reagoimatta jättämistä – joka ikisellä hengityksellä.

Kaikki filosofointi on turhaa, jos tietoa ei sisällytä elämään. Jatkuvasti on palattava kehoon.

Junan dharma on kulkea kiskoilla, kuljettaen taakkoja asemalta asemalle. Kiskojen dharma on mahdollistaa junan kulku.