XYZ

Hengitys on tärkein. Ja vaikein.

Hengitystä voi lähestyä monella tavalla. Asana-harjoituksessa kehoa linjataan ja osa-alueita erotellaan erillisiksi, jotta ne voidaan yhdistää uudelleen toimivammaksi kokonaisuudeksi. (Blogikirjoitus: Eristä, jalosta, yhdistä..) Samalla tavalla voidaan toimia hengityksen kanssa.

Yksi lähestymistapa voi olla vaikka matemaattinen 3D-malli, jossa hengitys jaetaan pituuteen, keveyteen ja syvyyteen.

X-akseli. Pituus. Onko hengitys lyhyttä vai pitkää?

Y-akseli. Keveys. Onko hengitys raskasta vai kevyttä?

z-akseli. Syvyys. Onko hengitys vajaata ja suppeaa, vai syvää?

Mitä lähempänä origoa pysytään, sitä lyhyempää, raskaampaa ja vajaata on hengitys (Tamas) – mitä kauemmaksi origosta mennään, sitä pidempää, kevyempää ja syvempää hengitys on (Sattva). Ja sitten on kaikki mahdolliset variaatiot siinä välillä.

Mitä me voimme asana-harjoituksessa tehdä, on aloittaa x-akselista. Liikkeen tahdin tulee vastata hengityksen pituutta. Hengitys alkaa ja sitten lähtee liike, kun hengitys päättyy, liike kääntyy odottamaan seuraavaa. Hengitystä ei tule pidättää, mutta sitä voidaan säätää sopivassa suhteessa y-akseliin.

Kun harjoitus alkaa vakiintua ja hengityksen pituus riittää liikkeisiin, voimme siirtyä tarkkailemaan y-akselia, hengityksen raskautta. Viekö hengittäminen energiaamme vai säästääkö se sitä? Hengityksen keventäminen säästää energiaa ja tekee harjoituksesta helpomman ja kevyemmän. Raskas hengitys uuvuttaa ja jäykistää, kevyt hengitys energisoi ja vapauttaa. Millainen olo on harjoituksen jälkeen? Olenko uuvuttanut vai ladannut itseni?

Kolmantena tulee z-akseli, syvyys. Keskittymiskyvyn kasvaessa, mielen liikkeet alkavat tyyntyä ja päästään pikku hiljaa kohti syvempää, hienojakoisempaa, hengitystä. Joogisten, sattvisten, ominaisuuksien tuominen elämään kokonaisvaltaisesti edesauttaa syvyyden kokemuksien tavoittamista.

 

Sattva, rajas, tamas – Lainaus Petri Räisäsen kirjasta, Astanga, s.47:

Sattva edustaa puhdasta ja tasapainoista luontoa. Ihmisessä se ilmenee terveytenä, puhtautena, selkeytenä, keveytenä, tasapainoisuutena, henkisenä tietoisuutena ja rakkautena. Nämä ominaisuudet ovat edustettuina kaikissa sattvan tayttämissä ihmisen toimissa. Samalla se ovat yhteydessä universaaliin puhtaaseen henkeen (parabrahma).

Rajas edustaa luonnon jatkuvasti muuttuvaa, aktiivista ja aggressiivista ominaisuutta. Rajas ei jätä ihmistä rauhaan, vaan tuo mieleen jatkuvasti kiihdyttäviä ja muutoksen haluun ohjaavia ajatuksia. Se kuuluu vastakohtaisuuksien, kiinnittymisen ja himon luontoon. Rajaksen positiivinen puoli on jatkuva muutoksen voima, joka työntää ihmistä eteenpäin pois vanhoista, elämänvoimaa tuhoavista elintavoista, sairauksista ja asenteista.

Tamas on luonnon liikkumaton, pimeän ja alhaisen energian voima. Se näyttäytyy ihmisessä muun muassa velttoutena, raskautena, jäykkyytenä, tietämättömyytenä, tunteettomuutena ja itsekkyytenä. Kipu ja sairaudet ovat osa tamasin luontoa. Liikkumattoman luonteensa vuoksi ne voivat pysyä kehossa ja mielessä hyvinkin pitkään. Positiiviselta kannalta katsottuna tamas tasapainottaa rajaksen aktivoivaa energiaa ja rauhoittaa mieltä.”

xyz