Sietokyvyn puute on ongelma. Kun sietokyky on alhaisella tasolla sitä käsittää mielipiteiden vaihdon riidan haastamiseksi, kehon luontaiset vaivat vaativat lääkärin diagnoosin ja lääkityksen, liikkumisesta koituvat kehotuntemukset tuottavat tuskaa ja suorituspaineita. Loputon lista.
Fyysisesti tässä ajassa ei siedetä kylmää, ei kuumaa, ei nälkää, ei fyysisestä työstä koituvaa kipua. Mielenterveysongelmat lisääntyvät koko ajan, sillä jopa oman mielen tuottamien asioiden käsittely ylittää sietokyvyn rajat.
Me emme tietenkään voi elää niin kuin on aikaisempina aikakausina eletty, koska meidän kehomme ovat tässä ajassa syntyneet. Kehomme eivät ole yhtä vahvoja, ei myöskään mielemme. Hienojakoisemmalla tasolla meiltä puuttuvat lujaa sietokykyä tukevat samskarat (mielen painaumat) Meillä ei siis ole synnynnäistä luonteenlujuutta (sisua) edes isovanhempiimme verrattuna kuin vain vähän.
Taas kerran kuulin mielipiteitä astangajoogan kurinalaisuuden ja suorittamisen tuottamista huonoista kokemuksista ja sisäinen soturini astui esiin. Totta! Astangajooga herättää tarpeen ponnistella ja yrittää parastaan, se sytyttää voimakkaasti sisäisen tulen, joka roihutessaan tekee harjoituksesta henkistä nuorallakävelyä. Tämä kaikki on totta ja siksi niin hyvä juttu. Sillä kaikessa ankaruudessaan juuri tämä harjoitus kasvattaa ja ylläpitää tuota nykyajalle harvinaista ominaisuutta: sietokykyä.
Miksi sitten pitäisi sietää mitään? Siksi, että voi epämukavissakin olosuhteissa pysyä tyynenä omassa voimassaan ja taistella vääryyttä vastaan heikkojen puolella. Jos ei siedä mitään, ei voi uida vastavirtaan.