”Nyt Sinä vaan kierrät sen ongelman.”

Sanoi Susanna Helenius minulle, kun tein bravuuri asanaani hyvillä mielin. Tänä kesänä nilkkani ovat nyrjähdelleet suunnistusmetsässä kerran jos toisenkin. Heikot nilkat, heikko sisälinja, heikko tuntuma maahan isovarpaan päkiällä. Olisin voinut kehittää tuotakin heikkoutta kaikki nämä joogavuodet, mutta kun olen päässyt vähemmällä – kiertämällä ongelman.

Ongelmia ei voi kiertää loputtomiin. Jokainen heikkous paljastuu jossain vaiheessa. Monet asanat voivat onnistua, näyttää priimalta ja tuntua hyviltä vähäisemmälläkin kehotietoisuudella, mutta jossain vaiheessa tulee eteen asana, jonka yli ei pääse ennen kuin koko paketti on kasassa. Koko kehon tulee olla tasaisesti aktiivisena ilman turhia jännityksiä. Viisaalle ja taitavalle joogille riittää siis hyvinkin lyhyt ja vaatimattoman näköinen harjoitus, sirkustemppuja täytyy jatkaa siihen asti kunnes tuon taidon oppii.

Muistakaa siis: ei vain itse asana, vaan se miten sinne mennään ja miten sieltä tullaan pois. Ja niin, tämä pätee koko elämään myös. Otetaan esimerkiksi vaikka vieraille tarjottava päivällinen. Kuinka tärkeää on että vain kyläilyn ajan koti kukoistaa, ruoka on kaunista ja herkullista? Eikö ruoka maistu paremmalta jos se on tehty levollisessa tunnelmassa ja eikö ole helpompaa jos koti on riittävän siisti valmiiksi, niin ettei viime tingan stressisiivousta tarvita. Ja kun vieraat lähtevät, jätetäänkö sotkut huomiselle ja annetaan stressin purkautua pikku kiukkuna vai siivotaanko jäljet yhteistuumin, jotta seuraava päivä voi alkaa puhtaalta pöydältä. Kokonaisuus on tärkeä  – koko harjoitus on joogaa.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on opettaja joka ei päästä vähällä, vaikka sanat välillä kirpaisevatkin.

 

Share This: