Intentio. Energia. Toiminta.

Ja siinä järjestyksessä.

Kaoottisessa elämässä se menee toisin päin: tehdään hullun lailla, mikään ei ohjaa toimintaa ja sitten lopuksi mietitään, että mitähän sitä tuli tehtyä 😀

Astangajooga vinyasa on metodi, jossa liikkeet suoritetaan tietyssä järjestyksessä hengityksen ohjaamina. Harjoituksen jokainen hengitys on tiedossa, ja se antaa harjoitukselle rauhan: tiedän mitä teen.

 

Vinyasya, vi – liikkua, nyasa – asettua

Sisään- ja uloshengityksen välissä on pysähtynyt hetki, johon voimme asettua.

 

Asanaharjoituksessa voi lähes kaikkea varioida monella tavalla. On lukemattomia tekniikoita lähestyä asanaa ja näistä harjoittelija yhdessä opettajan kanssa lähtee etsimään sitä juuri itselle parasta muotoa, yrityksen ja erehdyksen kautta. Ulkoisen tekniikan hiomiselle on paikkansa, mutta hengityksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Voi ajatella vaikka tyhjää ruttuista uimalelua. Oikomalla ja asettelemalla ulkoisesti, sitä on mahdotonta saada käyttökelpoiseksi. Mutta puhaltamalla sen sisälle ilmaa, lelu ’kuin itsestään’ asettuu juuri oikeaan käyttökelpoiseen muotoon.

Siksi asanaharjoituksen ohjeet menevät juuri siinä järjestyksessä kuin ne menevät. Syystä. Ensin annetaan tieto siitä mihin tähdätään (vinyasan luku), sitten tieto hengityksen suunnasta ja lopuksi ohje siitä mitä tehdään. Ja tämä toistuu jokaisen hengityksen kohdalla.

 

’Utthita trikonasana ’– informaatio, intentio, asanan nimi

’Ekam’ – intentio, pian tapahtuu

’Sisään’ – hengitys lähtee liikkeelle

’Käännös oikealle, kapea haara asento, kädet ojentuvat’ – kehon toiminta

’Dve’ – intentio,

’Ulos’ – uloshengitys lähtee liikkeelle

’Taivutus oikealle’ – ja keho lähtee taivutukseen

ja niin edelleen..

Tämä on ihan hyvä ohje koko elämälle; on hyväenteistä tietää mitä on tekemässä ja millaisella panostuksella, ennen kuin varsinaisesti osallistuu toimintaan.

 

 

 

 

Share This: