Hymy rentona

Teoreettisella tasolla on helppo ymmärtää, että sitä saa mitä tilaa. Tälle luonnonlaille on monta nimeä, yksi niistä on karma. Kaikella mitä teemme on vastareaktio, halusimme sitä tai emme. Asia ei käytännössä kuitenkaan ole aina niin helposti havaittavissa, vastareaktiot kun eivät enää tapahdu oman tahtomme mukaan haluamanamme aikana tai tietyllä tavalla.

Toisaalta jokaiselle on itsestään selvää, että kun jollekin asialle uhraa paljon aikaa, vastineeksi saa varmasti jotain. Jos haluat parantaa kuntoa, urheilemalla sinnikkäästi kunto kohenee. Jos haluat pärjätä opinnoissa, lukemalla tenttikirjoja ahkerasti se on mahdollista. Jos haluat tehdä herkullista ruokaa, siihen kuluu aikaa enemmän kuin pari minuuttia mikrossa.

Kehon kannalta tämä on erityisen mielenkiintoista. Moni liikkuu valtavan paljon ja samalla liikkuu itsensä romuksi.

Sisäisen asenteen merkitys on tärkeä aina kun treenataan ja liikutetaan kehoa, sillä kehotietoisuus vaikuttaa suoraan myös mieleemme. Se tapa miten me liikumme ja pidämme kehostamme huolta kertoo valtavasti myös mielemme tilasta ja siitä suunnasta mihin itseämme viemme.

Jos nautinto tulee siitä, että selättää kehon tuskan kerta toisensa jälkeen, ollaan itsensä satuttamisen tiellä. Jatkuvalla kehon äärirajojen koettelulla parannetaan kyllä voimaa, kestävyyttä ja kuntoa, mutta kipukynnyksen jatkuvalla huomioon jättämisellä tulee olemaan seurauksensa.

(Täysin konkreettisesti tätä asennetta voi lukea jopa suoraan omista kasvoista. Jos treenatessa kasvoille kohoaa tuskan virne, tai ilme jähmettyy, ei varmuudella olla enää herkkyysalueen sisällä. Ja on hyvä muistaa: herkkä ei ole synonyymi heikolle.)

Jos nautinto taas tulee siitä, että aistii kehon välittämät viestit ja vastaa näihin viesteihin myötätuntoisesti, ollaan itsensä kehittämisen tiellä. Kehon tuntemuksien ymmärtäminen kasvattaa erottelukykyä myös mielen tasolla. Tämä asenne on tulevaisuuden kannalta suotuisampi. Pitäkäämme siis treenatessa hymy rentona 😀

 

Share This: