Haluan enemmän!

Minä, jooga ja elämä -kurssilla keskustelimme astangan asanaharjoituksen tietynlaisesta staattisuudesta. Harjoitus on tavallaan aina sama, asanat ovat ne tietyt ja niitä kerta kerran jälkeen toistaessa varmasti hiipii mieleen ajatus: ’voisin tehdä kehollani myös enemmän’ kuten eräs läsnäolijoista totesi kiteyttäen sen mikä on monesti käynyt myös omassa mielessäni.

Halu ja toive tehdä enemmän on niin totta innokkaalle mielelle! Intohimoisuuden luonnonlaatu (rajas) saa meidät tavoittelemaan enemmän ja niin se pitääkin olla. Oman potentiaalin vajaakäyttö on kynttilän polttamista vakan alla. Mitä enemmän pistämme likoon, sitä enemmän varmasti hyödymme ja samalla iloitsee koko ympäristö.

Mutta mikä on enemmän? Onko ’enemmän’ jotain sen yli mitä olemme aiemmin saavuttaneet, vaikka jokin uusi asana tai uusi aluevaltaus työelämässä?

Yksi Patanjalin joogasutrissa mainituista esteistä joogan polulla on ”Pysymättömyys saavutetuissa tasoissa”. Voimme ehkä helposti edetä, mutta kuinka helposti pystymme säilyttämään saavuttamamme tason? Edetessä ja lisää oppiessa on hyvä tiedostaa tarkasti mikä on oma lähtötaso. Mikä on se taso jolla seisomme vakaasti ja häiriintymättä? Mikä on se harjoitus jonka teemme olosuhteista riippumatta? Kuinka monta minuuttia jokaisesta vuorokaudesta uhraamme joogaharjoituksille? Mikä on se toimintamalli arjessa, josta pidämme kiinni poikkeuksetta? Kuinka rehellisiä olemme edes omalle itsellemme?

Jos todella pystymme nostamaan omaa standardiamme, silloin voimme sanoa tehneemme ’enemmän’. Joogiset saavutukset mitataan siltä tasolta jolla jalat seisovat – ei sieltä kohdasta jota pää hipoo kun hyppäämme korkealle ilmaan.

Eteneminen on tärkeää. Mutta koska todellisuudessa pompimme tasoilla kuin Super Mario konsanaan, se myös kuluttaa energioitamme. Energiatehokas joogi rakentaa siis liikkuvuuden lisäksi tukea ja voimaa, säilyttää edistyksensä ja etenee tasapainoisin askelin kohti ylempiä tasoja.

 

(”Pysymättömyys saavutetuissa tasoissa” viittaa siihen, että harjoittelija pystyy etenemään mutta ei kykene ylläpitämään edistystään.  – s. 71 Patanjalin joogasutra, Joogan Filosofia, Måns Broo)

 

 

 

 

Share This: