Sabotööri!MRRR! ja vastaanottamisen vaikeus

Tämä vanha Ankkari heräytti hyvät naurut, kun kuulin mieleni huutavan kansanjoukon lailla ’Oih!! Mrrr! Sabotööri!’ usein, kun saan ohjeita oikaista vinoutuneita käsityksiäni – tai vaikka selkääni joogatunnilla 😀

Vastaanottamisen taito on yksi vaikeimmista, koska se tarkoittaa omien asenteiden tai oman tilanteen avaamista uusille vaikutteille.

Ihminen saattaa kokea olevansa varsin tyytyväinen elämäänsä riippumatta monenlaisista vaivoista kehossaan ja omassa elämässään. Omat jumit ja tavat suojaavat elämää tuttuudellaan – uudet asiat ja tuntemukset tuntuvat ehkä täysin turhilta, vähintään pelottavilta tai jopa vaarallisilta. Jos näin on, näin olkoon. Kukaan ei ole velvoitettu muutokseen.

Ihminen joka lähtee joogaamaan, on suurella todennäköisyydellä halukas kehittämään itseään edes jollakin tasolla. Sillä joogan toimivuus on loppujenlopuksi hyvin paljon riippuvainen jokaisen omasta tahdosta ja tahdon määrästä ottaa vastaan neuvoja tai kehollisia avustuksia. Tämän tahdon kasvaessa voi vastaanottamisen taitoa alkaa hiljalleen hioa herkemmäksi.

Pidempään harjoitelleelle alkaa varmasti jossain vaiheessa tulla enemmän ja enemmän niitä hetkiä kun muistaa kuulleensa jonkin ohjeen tai saaneensa ’oudon’ avustuksen, pistäneen sen syrjään täysin typeränä, unohtaneen sen kokonaan.. ja sitten yhtäkkiä tuo ohje tai tuntemus palaa mieleen, keho tarttuu siihen ja kokee oivaltavansa jotain täysin uutta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö neuvoja ja ohjeita olisi tarjolla, vaan siitä, mitä ymmärtää/valitsee ottaa vastaan. Niin ja toisaalta, tarkkana on syytä ollakin, huonojen ohjeiden seuraaminen hankaloittaa matkaa.

Joogaopettajana ja tulevana jäsenkorjaajana on myös muistutettava itseäni toistuvasti siitä, että jokaisen omien rajojen kanssa on oltava tarkkana. Keho kun on aina jollakin tavalla oikeassa, se ei osaa valehdella, vaan paljastaa hyvinkin avoimesti asiansa. Mutta jos kehoa lähdetään koulimaan liian rankoin ottein, seuraukset saattavat tulla yllätyksenä. Oli siis kyseessä toisen keho tai oma keho, parempi on edetä sopusoinnussa ja maltilla, niin että keho ja mieli pysyvät ystävinä.

 

Share This:

Mutta miksi?

Mitä hyötyä on joogasta? Mitä hyötyä on hengittää tietyssä tahdissa ja vääntäytyä erikoisiin asentoihin noudattaen tiettyä kaavaa niin säntillisesti kuin omalla kehollaan pystyy?

Vastaus: Liikkuvuus paranee ja hengitykseen keskittyminen auttaa havainnoimaan omaa hengitystä.

Ja mitä sitten? Hyvin yksinkertainen kysymys, joka on hyvä pitää mielessä aina, aiheen kuin aiheen edessä.

Kun kehon liikkuvuus paranee, kehon oikeanlainen käyttäminen kaikenlaisiin toimintoihin helpottuu. Yleistäen: aikuisen keho on jo monella tavalla tottunut omanlaisiin toimintatapoihin, tekemään asiat niin kuin ne ’tuntuvat’ helpoimmalta. Tavarat poimitaan kumartumalla, ei kyykistymällä. Istuminen tehdään niin mukavaksi, ettei tarvitse käyttää ainoatakaan lihasta. Jos jokin kehon osa on vahva, sille kuormataan kaikki taakka jne. Tiedostamaton kehon käyttäminen johtaa epätasapainoon. Epätasapaino johtaa ongelmiin, kipuihin ja vaivoihin – ennemmin tai myöhemmin.

Asana-harjoitus tasapainottaa kehoa ja mieltä. Harjoituksessa otetaan mukaan koko keho ja ajatuksena on löytää tietoisuus siitä, mitä lihasta aktivoidaan tukemaan asentoa ja mitä lihasta aktivoidaan rentoutumaan. Koko ajan siis pysytään aktiivisena, mutta koko kehoa ei jännitetä tai rentouteta samanaikaisesti.

Tämän taidon voi sitten siirtää muuhun elämään luomaan tasapainoa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua jokaisella solulla ja täysin tuntein, koska ’tuntuu’ siltä. Ei ole tarvetta hypätä täydestä lamaannuksen tilasta kehittämään hurjaa draamaa. Ennemminkin voi osallistua asioihin niiden tarkoituksen ja tarpeen mukaan – tehdä töitä kun on töiden aika, levätä kun on levon aika.

Entä hengitys? Mitä muuta meillä on?

 

13.10.2018 Shalavalla

 

Share This:

Hajoita ja hallitse

Sirsasana on ollut alusta asti henkilökohtaisesti se haastavin. Ei ehkä pelottavin, mutta haastavin. Ensimmäisenä vuotena en uskaltanut edes yrittää. Toisen vuoden harjoittelin seinää vasten seinät rymisten. Siitä lähtien kun siirryin harjoittelemaan ilman seinää, olen aloittanut asanan harjoittelun alusta lukemattomia kertoja. Viimeiseen vuoteen en ole päässyt ylös asti kuin muutaman kerran. Tänään kuvasin ja treenasin mysore-tunnin päätteeksi – ja sain sen näyttämään tuolta.

Sirsasana ei ole päälläseisonta. Mutta siitä lähdetään. Asanassa voi sanoa olevansa sitten kun asento on mukava ja vakaa, ja ajantajun kadotessa siihen voisi jäädä tunneiksi. En ole siis koskaan ollut sirsanassa, ainoastaan harjoittelen siihen menemistä. Susanna Heleniuksen mukaan vielä riittää työstämistä: alemmat kylkiluut sisään, napa selkärankaan ja parempi tuki keski-ala-selkään. Practice, practice!

Me toimimme joka hetki sillä tietoisuuden tasolla millä olemme. Kun teemme aina parhaamme se riittää. Joogaharjoitusta tutkimalla ja asanoiden muuttuessa omassa kehossamme, tulee siis usein jossain vaiheessa kohta, jonka voi ylittää vain purkamalla kaiken ja rakentamalla uudestaan alusta. Tämä kuuluu harjoituksen luonteeseen ja elämään <3

 

 

Share This:

Kipukeho

Sanotaan ettei kannata ‘kulkea selkä edellä menosuuntaan’, että sitä voi olla ‘itsepäinen’ ja ‘kovakourainen’. Kivuilla on juuret.

Share This:

Asana SWOT

Me olemme yksilöitä, yhdessä. Joogi voi löytää yksilöllisyyden ja yhdessä toimimisen ytimen pohtimalla ja kokemalla eri tavoin suoritettavien joogaharjoitusten ominaisuuksia.

 

Ohjattu ryhmäharjoitus SWOT

Strenghts: Ryhmässä oppii nopeasti. Kun harjoittelee ohjatusti, kehoon tarttuu harjoituksen rytmi, jonka säilyttäminen on suotavaa myös omassa harjoituksessa. Omien voimien hiipuessa, ryhmästä saa vetoapua ja jaksaa enemmän.

Weaknesses: Alkuvaiheessa ryhmän tasolla on merkitystä, tämä kuitenkin tasoittuu nopeasti kun saa kiinni omasta harjoituksesta ryhmän sisällä.

Opportunities: Jos useampi ryhmässä on oivaltanut yhdessä tekemisen ilon, voi ryhmäharjoituksesta tulla upea flow-kokemus. Silloin ollaan kirjaimellisesti ’yhtä hengitystä’. Yhdessä tehden harjoitus energisoi valtavasti ja on mahdollista jaksaa ja pystyä enempään kuin yksin. Ohjattu harjoittelu mahdollistaa siirtymisen itsenäiseen omaan harjoitukseen.

Threats: Ryhmäharjoitukseen voi jämähtää. Ohjatusti ryhmässä tekeminen on helppoa verrattuna yksin harjoitteluun – kynnystä ei kannata kasvattaa liian korkeaksi!

 

Mysore-harjoitus SWOT

Strenghts: Asanaharjoituksen etenemisen edellytys. Mysoressa opettajan ja oppilaan yhteistyö pääsee henkilökohtaiselle tasolle. Harjoitus, jossa voidaan keskustella ja opetella kesken harjoituksen. Teknisen opiskelun harjoitus.

Weaknesses: Opettajan ja oppilaan yhteistyön sujuvuudella on merkitystä. Jos harjoitus on harjoittelijan ainoa säännöllinen harjoitus, jää sekä ryhmäenergian, että oman syvemmän harjoituksen hyvät puolet saavuttamatta.

Opportunities: Harjoitus pysyy mielekkäänä ja elävänä, kun koko ajan on tarjolla uutta tietoa ja haastetta. Kysymisen taidon opettelu. Hyvä opettaja osaa antaa lisää ohjeita oikeaan aikaan ja jos vastaanottokyky osuu kohdalleen, harjoitus etenee vääjäämättä. Harjoituksen edetessä, jooga integroituu elämään aina vain voimakkaammin positiivisella tavalla.

Threats: Kanssaharjoittelijoiden seuraaminen, liiallisen suorittamisen ja eteenpäin pyrkimisen vaara, niin mielen kuin kehon kustannuksella.

 

Oma harjoitus SWOT

Strengths: Jo ryhtyminen vaatii paljon positiivista itsekuria (tapas). Omassa tahdissa, kulloisillakin voimilla tehtynä, harjoitus vahvistaa kehoa, mieltä ja hengitystä parhaalla mahdollisella tavalla.

Weaknesses: Alkuvaiheessa pienikin muutos elämänrytmissä voi pyyhkäistä oman harjoituksen kalenterista. Esim. matka, sairastelut, väsymys, oman tilan ja ajan puute.

Opportunities: Yksin, omassa rauhassa tehtynä, joogaharjoitus voi toimia syvimmällä tasolla. Tällöin kehon ja mielen on mahdollista rentoutua ja päästää irti kertyneistä kivuista ja tunnelukoista, joiden lähteminen keventää mieltä sekä kehoa. Meditatiivisen tilan saavuttaminen harjoituksen aikana antaa tilaa syveneville kokemuksille ja elämän ymmärtämiselle sisältä käsin. Kehon käyttäminen hienojakoisten viestien vastaanottimena kehittyy.

Threats: Jos jättäytyy vain oman harjoituksen varaan, on vaarana ajautua omaan kuplaan. Tekeminen lähtee siihen suuntaan mikä ’tuntuu’ oikealta, sillä itselle on helppo valehdella helpotuksia ja tekosyitä. Joogassa ei turhaan puhuta guruparamparasta, opettajaketjun, tärkeydestä, sillä oman mielen kuunteleminen voi helposti viedä itsensä korottamisen tielle.

 

Share This:

Käyttäytymisen taide

Joogasta puhutaan usein tieteenä, jota se onkin. Patanjalin joogasutrista voimme lukea, millaisiin ihmeisiin joogan tiedettä harjoittamalla voi edetä. Kaikki on mahdollista jokaiselle, mutta hyvin harva lähtee edes tavoittelemaan siddhejä, mystisiä kykyjä.

Tiede sanalla on lineaarinen kaiku: kun teet näin, tapahtuu noin. Mutta miten ’tehdä’, toimia, käyttäytyä, niin, että tieteellinen lineaarisuus toteutuu?

Ennen asanaa, astangajoogassa tulevat yamat ja niyamat. Moraaliset ja eettiset velvoitteet ja asenteet itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Väkivallattomuus, totuudellisuus, olosuhteista riippumaton tyytyväisyys, puhtaus, varastamattomuus jne. Hyveitä, joiden harjoittamien puhdistaa joogia sisäisesti, siinä missä asanaharjoitus tekee samaa fyysisesti.

Joogasutrista on turha etsiä neuvoja yksittäisiin tilanteisiin, esimerkiksi: ’Jos totuuden sanominen vahingoittaa, onko parempi pysyä hiljaa?’ Jokainen tilanne jätetään joogin oman harkinnan varaan. Tällöin päästään ehkä kauneimpaan koskaan kuulemaani määritelmään joogasta, joka on ’käyttäytymisen taide’.

Tiede toteutuu taiteen luovalla voimalla.

On viisasta tutustua yaman ja niyaman periaatteisiin, jotta kiperän tilanteen tullen on kehykset valmiina. Sillä vaatii suurta luovuutta selvitä monestakin arkipäivän tilanteesta kunnialla. Miten vastata kiperiin kysymyksiin, miten reagoida kun suututtaa, mitä valita milloinkin ja miksi? Miten oppia syömään tai nukkumaan sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän? Mitä tehdä jos pelottaa? Mitä tehdä, jos ei ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä?

Yhtälailla näissä tilanteissa, kuin asanaharjoituksessa, hengittämien auttaa. Hengitä ja keskity siihen missä olet. Hengitä ja huomioi nämä kolme: aika, paikka ja olosuhteet. Nyt, tässä, näissä olosuhteissa toimin näin. Parhain päin.

 

 

Share This:

Joogakupla

Tai mikä tahansa kupla. Jos se on irrallinen omasta jokapäiväisestä elämästä, sen vaikutus todellisuuteen jää varsin pieneksi.

Jos hakee joogasta enemmän kun jumppaa, riski kuplautumiseen on hyvinkin suuri. Joogasta kertyvät hyvät fiilikset ja kokemukset eittämättä kohottavat ihmistä, mutta tässä pitää olla tarkkana. Joogasta ei kannata tehdä henkistä kuplaa, jotain mikä vie aina vain kauemmaksi todellisesta elämästä.

Sillä kuplaan on helppo paeta arkea. Siitä voi rakentaa varsin suuren ja ihanan, siellä on hyvä olla ja hengittää, kokea helppoutta ja korkeampia olotiloja. Mutta kuplassa ei voi elää, sieltä on palattava pois ja mitä suurempi kupla, sen pahemmalta paluu arkeen tuntuu. Arki ei kuitenkaan ole paha, eivätkä ihmiset ympärillä sen tyhmempiä kuin ennenkään – kuplan ongelma on, että se sokaisee ja kasvattaa ainoastaan egoa.

On viisaampaa ottaa jooga mukaan omaan arkeen, kuin lähteä rakentamaan joogakuplaa kuvitellen että elämä muuttuu paremmaksi kunhan pääsee riittävän kauas riittävän usein.

Eli käytännössä: on tärkeä opiskella, käydä uusilla kursseilla ja retriiteillä, messuilla ja muissa aiheeseen liittyvissä riennoissa, mutta tärkeämpää on, että joogaharjoitus on osa tavallista päivää ja tavallista viikkoa – siellä kiireen ja kauppareissujen välissä. Silloin riski tekohenkisyyteen on pienempi. Vasta siinä vaiheessa kun mieli pysyy tyynenä joogaharjoituksen jälkeen pidempään kuin tunnin, aletaan puhua todellisesta mielen tyyntymisestä.

On vielä toinenkin keino yrittää välttää kuplan kasvua: hyvä opettaja, sekä guru parampara. Joogaperinteessä suositellaan yhden opettajan etsimistä ja hyvän löydettyään, hänen opeissaan pysymistä (eri osa-alueilla voi toki olla eri opettajat). On tärkeää, että yksi ja sama ihminen näkee joogapolun vaiheet, hyvät ja huonot päivät. Kun opettaja oppii tuntemaan oppilaan kunnolla, ohjeista tulee aina vain henkilökohtaisempia ja siksi kultaakin kalliimpia. Hyvä opettaja osaa poksauttaa salakavalasti kehittyvät kuplat yksi kerrallaan.. poks, poks, ja niin jalat osuvat taas maanpinnalle!

 

Share This:

Työntöapua

Joogafilosofia opettaa monella tavalla elämään parempaa elämää. Yksi tämän filosofian perimmäisiä ajatuksia on keskittyminen oman itsen löytämiseen ja kehittämiseen. Ja se todella tarkoittaa sitä. Keskitymme kehittämään itseämme, emme toisia. Jos ja kun kehitymme, meidän elämäntapamme muuttuu ja pääsemme lähemmäksi kultaista sääntöä.

Joogaopettajani Susanna Helenius, jakoi eilen facessa viisaan ajatuksen:

‘It is not your job to make someone believe what you do, instead, help people to discover their own truth about their life.’ – Unknown

On hyvä tarjota apua, siihen mihin kukin sitä tarvitsee. (Jos tarvitsen omenan, päärynän saaminen ei auta.) Me voimme kuvainnollisesti auttaa tosia työntämällä, antamalla vauhtia, helpottamalla matkan tekoa. Mutta suunta on jokaisella vapaasti valittavissa ja jokaisen omalla vastuulla.

Kuten kaikkea, tätäkin jaloa ajatusta voi käytännössä, täysin konkreettisesti, harjoitella oman itsensä kanssa asanaharjoituksessa. Kun harjoittelemme älykkäästi, voimme oman kehomme kautta ymmärtää ja kokea filosofiset totuudet yksinkertaisimmillaan.

Kun opimme auttamaan itseämme, opimme auttamaan toisia. Kun annamme itsellemme työntöapua, kulku helpottuu, elämä kevenee ja meistä on iloa enemmän koko ympäristöllemme.

Miten siis?

Kun seisot – työnnä jalkoja maahan, kun hyppäät – työnnä kämmeniä kohti maata. Kun taivutat eteen istuessa – työnnä istuinkyhmyjä ja polvitaipeita maahan sekä vatsaa kohti selkärankaa. Kun nostat käsiä – työnnä lapoja alas. Ja niin edelleen ja edelleen.

Liian helppoa? Noup 😀

 

 

Share This:

Utthita Hasta Padangusthasana

Asanatutkielma. Mitä tapahtuu pinnan alla?

Share This:

Jooga on vaarallista. Asana on neutraali.

Tekniikkaa, linjauksia, oikein tekemistä ja väärin yrittämistä. Asanaa voi lähestyä lukemattomilla tavoilla!

Aina on hyvä tietää perusteet ja aina on hyvä oppia lisää, silti tiedon lisäämisellä ei sinänsä ole merkitystä, jos tietoa ei pysty todella ottamaan käyttöön. Asanaharjoittelussa tätä teoreettisen tietämisen ja tiedon integroimisen yhteyttä on helppo oppia huomioimaan. Usein oppiessaan ja oivaltaessaan ihminen tuntee kuulevansa asiasta ensimmäistä kertaa, todellisuudessa tiedon jyvä on jo itänyt ja opittu asia sitten viimein konkretisoituu käytäntöön.

Pienen oivalluksen vaatii myös sen asian hyväksyminen, että oikoteitä ei ole. On opiskeltava teoriaa, harjoiteltava ja harjoiteltava, kunnes jonakin hetkenä tuo tieto materialisoituu – menee kehoon. Mieli oivaltaa, keho oppii.

Asanaharjoittelussa ei sinänsä ole koskaan oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa. Mutta asanan tilaa voi joko lähestyä tai siitä voi loitontua. Voi mennä kohti neutraalia tai siitä pois.

Tavoittelemme siis asanaa, neutraalia tilaa. Se ei ole tyhjä tila, mutta vaikutukseton. Joogaharjoituksessa voimme kokea näitä hetkiä, jolloin kaikki ’on’. Harjoittelun edetessä näitä tiloja kertyy aina vaan enemmän ja opimme huomaamaan ne, kokemaan ne ja saamme sitä kautta motivaatioita harjoitella lisää.

Pinnisteltäessä, hien valuessa ja ajatusten lentäessä sinne tänne, emme ole asanassa. Monesti harjoittelu onkin enemmän ’asanaan menemisen’ harjoittelua.

Tästä voimme päätellä, että asanaharjoitus ei itsessään, koskaan, tee meistä hyvää tai pahaa, parempaa tai huonompaa, ylpeämpää tai nöyrempää. Jooga alkaa tuon neutraalin tilan tuolla puolella. Joogi on se joka täyttää tuota saavutettua neutraalia valinnoilla, jotka vievät häntä itseään oikeaan suuntaan kaikilla elämän alueilla. Näin, itseään pienin askelin muokkaamalla, joogi vaikuttaa myös ympäristöönsä positiivisella tavalla. Tässä piilee myös joogan todellinen vaara: neutraali tila on täydellinen kasvualusta, niin hyvälle kuin myös pahalle.

neutraali

 

Share This: