Kipukeho

Sanotaan ettei kannata ‘kulkea selkä edellä menosuuntaan’, että sitä voi olla ‘itsepäinen’ ja ‘kovakourainen’. Kivuilla on juuret.

Share This:

Asana SWOT

Me olemme yksilöitä, yhdessä. Joogi voi löytää yksilöllisyyden ja yhdessä toimimisen ytimen pohtimalla ja kokemalla eri tavoin suoritettavien joogaharjoitusten ominaisuuksia.

 

Ohjattu ryhmäharjoitus SWOT

Strenghts: Ryhmässä oppii nopeasti. Kun harjoittelee ohjatusti, kehoon tarttuu harjoituksen rytmi, jonka säilyttäminen on suotavaa myös omassa harjoituksessa. Omien voimien hiipuessa, ryhmästä saa vetoapua ja jaksaa enemmän.

Weaknesses: Alkuvaiheessa ryhmän tasolla on merkitystä, tämä kuitenkin tasoittuu nopeasti kun saa kiinni omasta harjoituksesta ryhmän sisällä.

Opportunities: Jos useampi ryhmässä on oivaltanut yhdessä tekemisen ilon, voi ryhmäharjoituksesta tulla upea flow-kokemus. Silloin ollaan kirjaimellisesti ’yhtä hengitystä’. Yhdessä tehden harjoitus energisoi valtavasti ja on mahdollista jaksaa ja pystyä enempään kuin yksin. Ohjattu harjoittelu mahdollistaa siirtymisen itsenäiseen omaan harjoitukseen.

Threats: Ryhmäharjoitukseen voi jämähtää. Ohjatusti ryhmässä tekeminen on helppoa verrattuna yksin harjoitteluun – kynnystä ei kannata kasvattaa liian korkeaksi!

 

Mysore-harjoitus SWOT

Strenghts: Asanaharjoituksen etenemisen edellytys. Mysoressa opettajan ja oppilaan yhteistyö pääsee henkilökohtaiselle tasolle. Harjoitus, jossa voidaan keskustella ja opetella kesken harjoituksen. Teknisen opiskelun harjoitus.

Weaknesses: Opettajan ja oppilaan yhteistyön sujuvuudella on merkitystä. Jos harjoitus on harjoittelijan ainoa säännöllinen harjoitus, jää sekä ryhmäenergian, että oman syvemmän harjoituksen hyvät puolet saavuttamatta.

Opportunities: Harjoitus pysyy mielekkäänä ja elävänä, kun koko ajan on tarjolla uutta tietoa ja haastetta. Kysymisen taidon opettelu. Hyvä opettaja osaa antaa lisää ohjeita oikeaan aikaan ja jos vastaanottokyky osuu kohdalleen, harjoitus etenee vääjäämättä. Harjoituksen edetessä, jooga integroituu elämään aina vain voimakkaammin positiivisella tavalla.

Threats: Kanssaharjoittelijoiden seuraaminen, liiallisen suorittamisen ja eteenpäin pyrkimisen vaara, niin mielen kuin kehon kustannuksella.

 

Oma harjoitus SWOT

Strengths: Jo ryhtyminen vaatii paljon positiivista itsekuria (tapas). Omassa tahdissa, kulloisillakin voimilla tehtynä, harjoitus vahvistaa kehoa, mieltä ja hengitystä parhaalla mahdollisella tavalla.

Weaknesses: Alkuvaiheessa pienikin muutos elämänrytmissä voi pyyhkäistä oman harjoituksen kalenterista. Esim. matka, sairastelut, väsymys, oman tilan ja ajan puute.

Opportunities: Yksin, omassa rauhassa tehtynä, joogaharjoitus voi toimia syvimmällä tasolla. Tällöin kehon ja mielen on mahdollista rentoutua ja päästää irti kertyneistä kivuista ja tunnelukoista, joiden lähteminen keventää mieltä sekä kehoa. Meditatiivisen tilan saavuttaminen harjoituksen aikana antaa tilaa syveneville kokemuksille ja elämän ymmärtämiselle sisältä käsin. Kehon käyttäminen hienojakoisten viestien vastaanottimena kehittyy.

Threats: Jos jättäytyy vain oman harjoituksen varaan, on vaarana ajautua omaan kuplaan. Tekeminen lähtee siihen suuntaan mikä ’tuntuu’ oikealta, sillä itselle on helppo valehdella helpotuksia ja tekosyitä. Joogassa ei turhaan puhuta guruparamparasta, opettajaketjun, tärkeydestä, sillä oman mielen kuunteleminen voi helposti viedä itsensä korottamisen tielle.

 

Share This:

Käyttäytymisen taide

Joogasta puhutaan usein tieteenä, jota se onkin. Patanjalin joogasutrista voimme lukea, millaisiin ihmeisiin joogan tiedettä harjoittamalla voi edetä. Kaikki on mahdollista jokaiselle, mutta hyvin harva lähtee edes tavoittelemaan siddhejä, mystisiä kykyjä.

Tiede sanalla on lineaarinen kaiku: kun teet näin, tapahtuu noin. Mutta miten ’tehdä’, toimia, käyttäytyä, niin, että tieteellinen lineaarisuus toteutuu?

Ennen asanaa, astangajoogassa tulevat yamat ja niyamat. Moraaliset ja eettiset velvoitteet ja asenteet itseä ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Väkivallattomuus, totuudellisuus, olosuhteista riippumaton tyytyväisyys, puhtaus, varastamattomuus jne. Hyveitä, joiden harjoittamien puhdistaa joogia sisäisesti, siinä missä asanaharjoitus tekee samaa fyysisesti.

Joogasutrista on turha etsiä neuvoja yksittäisiin tilanteisiin, esimerkiksi: ’Jos totuuden sanominen vahingoittaa, onko parempi pysyä hiljaa?’ Jokainen tilanne jätetään joogin oman harkinnan varaan. Tällöin päästään ehkä kauneimpaan koskaan kuulemaani määritelmään joogasta, joka on ’käyttäytymisen taide’.

Tiede toteutuu taiteen luovalla voimalla.

On viisasta tutustua yaman ja niyaman periaatteisiin, jotta kiperän tilanteen tullen on kehykset valmiina. Sillä vaatii suurta luovuutta selvitä monestakin arkipäivän tilanteesta kunnialla. Miten vastata kiperiin kysymyksiin, miten reagoida kun suututtaa, mitä valita milloinkin ja miksi? Miten oppia syömään tai nukkumaan sopivasti, ei liikaa, eikä liian vähän? Mitä tehdä jos pelottaa? Mitä tehdä, jos ei ole aavistustakaan mitä pitäisi tehdä?

Yhtälailla näissä tilanteissa, kuin asanaharjoituksessa, hengittämien auttaa. Hengitä ja keskity siihen missä olet. Hengitä ja huomioi nämä kolme: aika, paikka ja olosuhteet. Nyt, tässä, näissä olosuhteissa toimin näin. Parhain päin.

 

 

Share This:

Joogakupla

Tai mikä tahansa kupla. Jos se on irrallinen omasta jokapäiväisestä elämästä, sen vaikutus todellisuuteen jää varsin pieneksi.

Jos hakee joogasta enemmän kun jumppaa, riski kuplautumiseen on hyvinkin suuri. Joogasta kertyvät hyvät fiilikset ja kokemukset eittämättä kohottavat ihmistä, mutta tässä pitää olla tarkkana. Joogasta ei kannata tehdä henkistä kuplaa, jotain mikä vie aina vain kauemmaksi todellisesta elämästä.

Sillä kuplaan on helppo paeta arkea. Siitä voi rakentaa varsin suuren ja ihanan, siellä on hyvä olla ja hengittää, kokea helppoutta ja korkeampia olotiloja. Mutta kuplassa ei voi elää, sieltä on palattava pois ja mitä suurempi kupla, sen pahemmalta paluu arkeen tuntuu. Arki ei kuitenkaan ole paha, eivätkä ihmiset ympärillä sen tyhmempiä kuin ennenkään – kuplan ongelma on, että se sokaisee ja kasvattaa ainoastaan egoa.

On viisaampaa ottaa jooga mukaan omaan arkeen, kuin lähteä rakentamaan joogakuplaa kuvitellen että elämä muuttuu paremmaksi kunhan pääsee riittävän kauas riittävän usein.

Eli käytännössä: on tärkeä opiskella, käydä uusilla kursseilla ja retriiteillä, messuilla ja muissa aiheeseen liittyvissä riennoissa, mutta tärkeämpää on, että joogaharjoitus on osa tavallista päivää ja tavallista viikkoa – siellä kiireen ja kauppareissujen välissä. Silloin riski tekohenkisyyteen on pienempi. Vasta siinä vaiheessa kun mieli pysyy tyynenä joogaharjoituksen jälkeen pidempään kuin tunnin, aletaan puhua todellisesta mielen tyyntymisestä.

On vielä toinenkin keino yrittää välttää kuplan kasvua: hyvä opettaja, sekä guru parampara. Joogaperinteessä suositellaan yhden opettajan etsimistä ja hyvän löydettyään, hänen opeissaan pysymistä (eri osa-alueilla voi toki olla eri opettajat). On tärkeää, että yksi ja sama ihminen näkee joogapolun vaiheet, hyvät ja huonot päivät. Kun opettaja oppii tuntemaan oppilaan kunnolla, ohjeista tulee aina vain henkilökohtaisempia ja siksi kultaakin kalliimpia. Hyvä opettaja osaa poksauttaa salakavalasti kehittyvät kuplat yksi kerrallaan.. poks, poks, ja niin jalat osuvat taas maanpinnalle!

 

Share This:

Työntöapua

Joogafilosofia opettaa monella tavalla elämään parempaa elämää. Yksi tämän filosofian perimmäisiä ajatuksia on keskittyminen oman itsen löytämiseen ja kehittämiseen. Ja se todella tarkoittaa sitä. Keskitymme kehittämään itseämme, emme toisia. Jos ja kun kehitymme, meidän elämäntapamme muuttuu ja pääsemme lähemmäksi kultaista sääntöä.

Joogaopettajani Susanna Helenius, jakoi eilen facessa viisaan ajatuksen:

‘It is not your job to make someone believe what you do, instead, help people to discover their own truth about their life.’ – Unknown

On hyvä tarjota apua, siihen mihin kukin sitä tarvitsee. (Jos tarvitsen omenan, päärynän saaminen ei auta.) Me voimme kuvainnollisesti auttaa tosia työntämällä, antamalla vauhtia, helpottamalla matkan tekoa. Mutta suunta on jokaisella vapaasti valittavissa ja jokaisen omalla vastuulla.

Kuten kaikkea, tätäkin jaloa ajatusta voi käytännössä, täysin konkreettisesti, harjoitella oman itsensä kanssa asanaharjoituksessa. Kun harjoittelemme älykkäästi, voimme oman kehomme kautta ymmärtää ja kokea filosofiset totuudet yksinkertaisimmillaan.

Kun opimme auttamaan itseämme, opimme auttamaan toisia. Kun annamme itsellemme työntöapua, kulku helpottuu, elämä kevenee ja meistä on iloa enemmän koko ympäristöllemme.

Miten siis?

Kun seisot – työnnä jalkoja maahan, kun hyppäät – työnnä kämmeniä kohti maata. Kun taivutat eteen istuessa – työnnä istuinkyhmyjä ja polvitaipeita maahan sekä vatsaa kohti selkärankaa. Kun nostat käsiä – työnnä lapoja alas. Ja niin edelleen ja edelleen.

Liian helppoa? Noup 😀

 

 

Share This:

Utthita Hasta Padangusthasana

Asanatutkielma. Mitä tapahtuu pinnan alla?

Share This:

Jooga on vaarallista. Asana on neutraali.

Tekniikkaa, linjauksia, oikein tekemistä ja väärin yrittämistä. Asanaa voi lähestyä lukemattomilla tavoilla!

Aina on hyvä tietää perusteet ja aina on hyvä oppia lisää, silti tiedon lisäämisellä ei sinänsä ole merkitystä, jos tietoa ei pysty todella ottamaan käyttöön. Asanaharjoittelussa tätä teoreettisen tietämisen ja tiedon integroimisen yhteyttä on helppo oppia huomioimaan. Usein oppiessaan ja oivaltaessaan ihminen tuntee kuulevansa asiasta ensimmäistä kertaa, todellisuudessa tiedon jyvä on jo itänyt ja opittu asia sitten viimein konkretisoituu käytäntöön.

Pienen oivalluksen vaatii myös sen asian hyväksyminen, että oikoteitä ei ole. On opiskeltava teoriaa, harjoiteltava ja harjoiteltava, kunnes jonakin hetkenä tuo tieto materialisoituu – menee kehoon. Mieli oivaltaa, keho oppii.

Asanaharjoittelussa ei sinänsä ole koskaan oikeaa tai väärää, hyvää tai pahaa. Mutta asanan tilaa voi joko lähestyä tai siitä voi loitontua. Voi mennä kohti neutraalia tai siitä pois.

Tavoittelemme siis asanaa, neutraalia tilaa. Se ei ole tyhjä tila, mutta vaikutukseton. Joogaharjoituksessa voimme kokea näitä hetkiä, jolloin kaikki ’on’. Harjoittelun edetessä näitä tiloja kertyy aina vaan enemmän ja opimme huomaamaan ne, kokemaan ne ja saamme sitä kautta motivaatioita harjoitella lisää.

Pinnisteltäessä, hien valuessa ja ajatusten lentäessä sinne tänne, emme ole asanassa. Monesti harjoittelu onkin enemmän ’asanaan menemisen’ harjoittelua.

Tästä voimme päätellä, että asanaharjoitus ei itsessään, koskaan, tee meistä hyvää tai pahaa, parempaa tai huonompaa, ylpeämpää tai nöyrempää. Jooga alkaa tuon neutraalin tilan tuolla puolella. Joogi on se joka täyttää tuota saavutettua neutraalia valinnoilla, jotka vievät häntä itseään oikeaan suuntaan kaikilla elämän alueilla. Näin, itseään pienin askelin muokkaamalla, joogi vaikuttaa myös ympäristöönsä positiivisella tavalla. Tässä piilee myös joogan todellinen vaara: neutraali tila on täydellinen kasvualusta, niin hyvälle kuin myös pahalle.

neutraali

 

Share This:

Rimarauha

Joogassa moni asia on täysin päinvastoin.

Sanotaan: jos elämässä haluaa menestyä, on syytä nostaa rimaa aina vaan. Ei ehkä edes toisten vuoksi, vaan itsensä. Urheilu on hyvä esimerkki, yhtälailla voisi puhua vaikka työelämästä, ulkonäöstä tai ihmissuhteista. Treenatessa kunto kasvaa kun jokainen treenikerta on edes hitusen edellistä kovempi. Voima lisääntyy vain jos lihakset saavat riittävästi uutta ärsykettä tiiviissä tahdissa.

Sitten kun rima on tarpeeksi korkealla vastoinkäymiset lamaannuttavat toiminnan. Jos on kipuja, treenit jäävät välistä. Ja kun treenirintamalla on murhe, koko elämä sävyttyy harmaalla.

Joogan olemus alkaa paljastua, kun oivaltaa että enää tarkoitus ei ole mennä eteenpäin, korkeammalle tai kauemmas. Suunta vaihtuu.

Joogatessa ei enää kerätä kipua kivun päälle, vaan poistetaan kipu kivun päältä. Palataan takaisin päin. Kivuista ei pääse kukaan, mutta niiden kanssa toimiminen auttaa niiden ymmärtämisessä. Ei yritetä enempää kuin edellisellä kerralla, vaan pyritään tekemään samat liikkeet vähemmällä ponnistelulla. Ei tavoitella täydellistä harjoitusta, vaan hyväksytään se olo mikä milloinkin on.

Rimaa laskemalla harjoittelu helpottuu. Voin tehdä edes jotakin, vaikka olkapäähän sattuu. Voin tehdä vähemmän, jos aika on rajallista. Voin toimia vaikka kaikki ei ole täydellisen hyvin!

Hyvä korkeus joogarimalle on lattialla, siinä joogamaton päällä ;D

 

 

Share This:

Red dot

’Missä tämän pitäisi tuntua?’ kysyi eräs joogatunnilla.

Hyvä kysymys.

Patanjalin joogasutria opettaessaan Måns Broo esitti vertauksen ihmisestä kauppakeskuksessa:

Kauppakeskuksessa voi ajelehtia päämäärättömästi aistien viemänä tuntikaupalla, on kauniita esineitä ja herkullisia tuoksuja. Aistit vievät ja keho seuraa. Aistit tarjoavat ärsykkeitä mielelle, jonka tehtävä on hyväksyä tai hylätä, tehdä jatkuvaa valintaa ja arvottamista.

Mutta jos tilanne on toinen ja kulkija tietää mitä etsii, voi toimia toisin. Silloin on viisasta etsiä kauppakeskuksen karttataulu, josta voi paikantaa määränpään. Tämä ei kuitenkaan riitä. Oleellista on tietää myös se kohta missä itse on. Punainen täplä: Olet tässä.

Asanaharjoituksessa tätä oman itsen paikantamista on hyvä opetella. Asanasta on ehkä jonkinlainen ulkoinen kuva, miltä sen tulisi näyttää ja ajatus siitä, mitä kohtaa se kehossa eniten työstää. On helppoa lähteä pyrkimään tavoitteeseen; nyt pitäisi tuntua tuossa ja tuossa, näyttää enemmän tuolta kuin tältä. Tavoite on hyvä ollakin! On kuitenkin yhtä tärkeää yrittää tunnustella kehoa, missä NYT tuntuu, paikallistaa oma sijainti, se kohta missä on juuri nyt.

Tätä kohtaa voi ajatella joogan tilana. Kun oma sijainti on varma, on mahdollista ottaa mielen ohjat (manas) omiin käsiin ja älyn (buddhi) turvin kuljettaa itsensä kohti määränpäätä (samadhi). Näin mieli ohjaa aisteja, ei toisinpäin.

’Missä tämän pitäisi tuntua?’ vaihtuu silloin ajatukseen ’Tämä tuntuu nyt tältä’.

Olen tässä.

 

’Yoga is the practice of tolerating the consequences of being yourself.’ -Bhagavad Gita

 

 

olen

Share This:

XYZ

Hengitys on tärkein. Ja vaikein.

Hengitystä voi lähestyä monella tavalla. Asana-harjoituksessa kehoa linjataan ja osa-alueita erotellaan erillisiksi, jotta ne voidaan yhdistää uudelleen toimivammaksi kokonaisuudeksi. (Blogikirjoitus: Eristä, jalosta, yhdistä..) Samalla tavalla voidaan toimia hengityksen kanssa.

Yksi lähestymistapa voi olla vaikka matemaattinen 3D-malli, jossa hengitys jaetaan pituuteen, keveyteen ja syvyyteen.

X-akseli. Pituus. Onko hengitys lyhyttä vai pitkää?

Y-akseli. Keveys. Onko hengitys raskasta vai kevyttä?

z-akseli. Syvyys. Onko hengitys vajaata ja suppeaa, vai syvää?

Mitä lähempänä origoa pysytään, sitä lyhyempää, raskaampaa ja vajaata on hengitys (Tamas) – mitä kauemmaksi origosta mennään, sitä pidempää, kevyempää ja syvempää hengitys on (Sattva). Ja sitten on kaikki mahdolliset variaatiot siinä välillä.

Mitä me voimme asana-harjoituksessa tehdä, on aloittaa x-akselista. Liikkeen tahdin tulee vastata hengityksen pituutta. Hengitys alkaa ja sitten lähtee liike, kun hengitys päättyy, liike kääntyy odottamaan seuraavaa. Hengitystä ei tule pidättää, mutta sitä voidaan säätää sopivassa suhteessa y-akseliin.

Kun harjoitus alkaa vakiintua ja hengityksen pituus riittää liikkeisiin, voimme siirtyä tarkkailemaan y-akselia, hengityksen raskautta. Viekö hengittäminen energiaamme vai säästääkö se sitä? Hengityksen keventäminen säästää energiaa ja tekee harjoituksesta helpomman ja kevyemmän. Raskas hengitys uuvuttaa ja jäykistää, kevyt hengitys energisoi ja vapauttaa. Millainen olo on harjoituksen jälkeen? Olenko uuvuttanut vai ladannut itseni?

Kolmantena tulee z-akseli, syvyys. Keskittymiskyvyn kasvaessa, mielen liikkeet alkavat tyyntyä ja päästään pikku hiljaa kohti syvempää, hienojakoisempaa, hengitystä. Joogisten, sattvisten, ominaisuuksien tuominen elämään kokonaisvaltaisesti edesauttaa syvyyden kokemuksien tavoittamista.

 

Sattva, rajas, tamas – Lainaus Petri Räisäsen kirjasta, Astanga, s.47:

Sattva edustaa puhdasta ja tasapainoista luontoa. Ihmisessä se ilmenee terveytenä, puhtautena, selkeytenä, keveytenä, tasapainoisuutena, henkisenä tietoisuutena ja rakkautena. Nämä ominaisuudet ovat edustettuina kaikissa sattvan tayttämissä ihmisen toimissa. Samalla se ovat yhteydessä universaaliin puhtaaseen henkeen (parabrahma).

Rajas edustaa luonnon jatkuvasti muuttuvaa, aktiivista ja aggressiivista ominaisuutta. Rajas ei jätä ihmistä rauhaan, vaan tuo mieleen jatkuvasti kiihdyttäviä ja muutoksen haluun ohjaavia ajatuksia. Se kuuluu vastakohtaisuuksien, kiinnittymisen ja himon luontoon. Rajaksen positiivinen puoli on jatkuva muutoksen voima, joka työntää ihmistä eteenpäin pois vanhoista, elämänvoimaa tuhoavista elintavoista, sairauksista ja asenteista.

Tamas on luonnon liikkumaton, pimeän ja alhaisen energian voima. Se näyttäytyy ihmisessä muun muassa velttoutena, raskautena, jäykkyytenä, tietämättömyytenä, tunteettomuutena ja itsekkyytenä. Kipu ja sairaudet ovat osa tamasin luontoa. Liikkumattoman luonteensa vuoksi ne voivat pysyä kehossa ja mielessä hyvinkin pitkään. Positiiviselta kannalta katsottuna tamas tasapainottaa rajaksen aktivoivaa energiaa ja rauhoittaa mieltä.”

xyz

Share This: