Vikalista

’Ilon kautta’ on hauska sanonta, joka on kaikessa naiviudessaan hyvä. Pessimististä mieltä sanonta huvittaa ja siitä väännetään vitsi jos toinenkin. Positiivisten huomioiden kautta eteneminen on kuitenkin suunnattoman rakentavaa ja tuon hyödyn soisi jokaisen oppivan.

Joogaopettajana ja kalevalaisena jäsenkorjaajana olen kuullut kerran jos toisenkin kysyttävän ’Mitäs kaikkea vikaa sieltä kropastani löytyi?’ tai ’Mitä teen tässä väärin kun ei onnistu?’ Mitä enemmän ongelmia ja vikoja kaivetaan päivänvaloon, sitä enemmän ongelmista toki tiedetään. Mutta toivotaanko vikoja kyseltäessä todellakin vikalistaa?

’No, sinulla on todella heikosti liikkuva jalkaterä, kantaluut pahassa virheasennossa, heikot pihtipolvet, tuo ja tuo paikka hirveässä jumissa, nestekertymiä siellä ja täällä ja selkärankakin ihan mutkalla. Joogatessa alaselässäsi ei tapahdu sitten yhtään mitään, koko yläkehosi on todella heikko ja niin tukossa, että siinä riittää töitä vuosiksi.’

Tähän on totuttu! Mitä enemmän maksaa, sitä tarkempia vikalistoja voi saada  – myös autohuollosta. Mutta entä jos kaikki vioilta näyttävät asiat eivät olekaan vikoja vaan ominaisuuksia. Kalevalaisen jäsenkorjaajan opinnoissa opetetaan, että on jopa turhaa ja tunkeilevaa lähteä osoittelemaan kehon kohtia, jotka eivät asiakasta varsinaisesti vaivaa tai huoleta. Tietenkin myös näitä ominaisuuksia tai voisiko sanoa ’tyyppivikoja’ hoidetaan, aina.

Mutta voisiko tätä vikalistan kaipuuta vaihtaa ’ilon kautta’ -asenteeksi? ’Mitäs kaikkea hyvää sieltä kropastani löytyi’ tai ’Miksi tämä sujuu minulla aina niin hyvin?’ Voisiko illan päätteeksi kysyä itseltään: ’Miksi ihmeessä tämäkin päivä oli niin äärettömän ihana?’ 😀

Hauskaa Vappua!

 

 

 

 

 

Share This:

Hymy rentona

Teoreettisella tasolla on helppo ymmärtää, että sitä saa mitä tilaa. Tälle luonnonlaille on monta nimeä, yksi niistä on karma. Kaikella mitä teemme on vastareaktio, halusimme sitä tai emme. Asia ei käytännössä kuitenkaan ole aina niin helposti havaittavissa, vastareaktiot kun eivät enää tapahdu oman tahtomme mukaan haluamanamme aikana tai tietyllä tavalla.

Toisaalta jokaiselle on itsestään selvää, että kun jollekin asialle uhraa paljon aikaa, vastineeksi saa varmasti jotain. Jos haluat parantaa kuntoa, urheilemalla sinnikkäästi kunto kohenee. Jos haluat pärjätä opinnoissa, lukemalla tenttikirjoja ahkerasti se on mahdollista. Jos haluat tehdä herkullista ruokaa, siihen kuluu aikaa enemmän kuin pari minuuttia mikrossa.

Kehon kannalta tämä on erityisen mielenkiintoista. Moni liikkuu valtavan paljon ja samalla liikkuu itsensä romuksi.

Sisäisen asenteen merkitys on tärkeä aina kun treenataan ja liikutetaan kehoa, sillä kehotietoisuus vaikuttaa suoraan myös mieleemme. Se tapa miten me liikumme ja pidämme kehostamme huolta kertoo valtavasti myös mielemme tilasta ja siitä suunnasta mihin itseämme viemme.

Jos nautinto tulee siitä, että selättää kehon tuskan kerta toisensa jälkeen, ollaan itsensä satuttamisen tiellä. Jatkuvalla kehon äärirajojen koettelulla parannetaan kyllä voimaa, kestävyyttä ja kuntoa, mutta kipukynnyksen jatkuvalla huomioon jättämisellä tulee olemaan seurauksensa.

(Täysin konkreettisesti tätä asennetta voi lukea jopa suoraan omista kasvoista. Jos treenatessa kasvoille kohoaa tuskan virne, tai ilme jähmettyy, ei varmuudella olla enää herkkyysalueen sisällä. Ja on hyvä muistaa: herkkä ei ole synonyymi heikolle.)

Jos nautinto taas tulee siitä, että aistii kehon välittämät viestit ja vastaa näihin viesteihin myötätuntoisesti, ollaan itsensä kehittämisen tiellä. Kehon tuntemuksien ymmärtäminen kasvattaa erottelukykyä myös mielen tasolla. Tämä asenne on tulevaisuuden kannalta suotuisampi. Pitäkäämme siis treenatessa hymy rentona 😀

 

Share This: