Sabotööri!MRRR! ja vastaanottamisen vaikeus

Tämä vanha Ankkari heräytti hyvät naurut, kun kuulin mieleni huutavan kansanjoukon lailla ’Oih!! Mrrr! Sabotööri!’ usein, kun saan ohjeita oikaista vinoutuneita käsityksiäni – tai vaikka selkääni joogatunnilla 😀

Vastaanottamisen taito on yksi vaikeimmista, koska se tarkoittaa omien asenteiden tai oman tilanteen avaamista uusille vaikutteille.

Ihminen saattaa kokea olevansa varsin tyytyväinen elämäänsä riippumatta monenlaisista vaivoista kehossaan ja omassa elämässään. Omat jumit ja tavat suojaavat elämää tuttuudellaan – uudet asiat ja tuntemukset tuntuvat ehkä täysin turhilta, vähintään pelottavilta tai jopa vaarallisilta. Jos näin on, näin olkoon. Kukaan ei ole velvoitettu muutokseen.

Ihminen joka lähtee joogaamaan, on suurella todennäköisyydellä halukas kehittämään itseään edes jollakin tasolla. Sillä joogan toimivuus on loppujenlopuksi hyvin paljon riippuvainen jokaisen omasta tahdosta ja tahdon määrästä ottaa vastaan neuvoja tai kehollisia avustuksia. Tämän tahdon kasvaessa voi vastaanottamisen taitoa alkaa hiljalleen hioa herkemmäksi.

Pidempään harjoitelleelle alkaa varmasti jossain vaiheessa tulla enemmän ja enemmän niitä hetkiä kun muistaa kuulleensa jonkin ohjeen tai saaneensa ’oudon’ avustuksen, pistäneen sen syrjään täysin typeränä, unohtaneen sen kokonaan.. ja sitten yhtäkkiä tuo ohje tai tuntemus palaa mieleen, keho tarttuu siihen ja kokee oivaltavansa jotain täysin uutta. Kyse ei siis ole siitä, etteikö neuvoja ja ohjeita olisi tarjolla, vaan siitä, mitä ymmärtää/valitsee ottaa vastaan. Niin ja toisaalta, tarkkana on syytä ollakin, huonojen ohjeiden seuraaminen hankaloittaa matkaa.

Joogaopettajana ja tulevana jäsenkorjaajana on myös muistutettava itseäni toistuvasti siitä, että jokaisen omien rajojen kanssa on oltava tarkkana. Keho kun on aina jollakin tavalla oikeassa, se ei osaa valehdella, vaan paljastaa hyvinkin avoimesti asiansa. Mutta jos kehoa lähdetään koulimaan liian rankoin ottein, seuraukset saattavat tulla yllätyksenä. Oli siis kyseessä toisen keho tai oma keho, parempi on edetä sopusoinnussa ja maltilla, niin että keho ja mieli pysyvät ystävinä.

 

Share This:

Mutta miksi?

Mitä hyötyä on joogasta? Mitä hyötyä on hengittää tietyssä tahdissa ja vääntäytyä erikoisiin asentoihin noudattaen tiettyä kaavaa niin säntillisesti kuin omalla kehollaan pystyy?

Vastaus: Liikkuvuus paranee ja hengitykseen keskittyminen auttaa havainnoimaan omaa hengitystä.

Ja mitä sitten? Hyvin yksinkertainen kysymys, joka on hyvä pitää mielessä aina, aiheen kuin aiheen edessä.

Kun kehon liikkuvuus paranee, kehon oikeanlainen käyttäminen kaikenlaisiin toimintoihin helpottuu. Yleistäen: aikuisen keho on jo monella tavalla tottunut omanlaisiin toimintatapoihin, tekemään asiat niin kuin ne ’tuntuvat’ helpoimmalta. Tavarat poimitaan kumartumalla, ei kyykistymällä. Istuminen tehdään niin mukavaksi, ettei tarvitse käyttää ainoatakaan lihasta. Jos jokin kehon osa on vahva, sille kuormataan kaikki taakka jne. Tiedostamaton kehon käyttäminen johtaa epätasapainoon. Epätasapaino johtaa ongelmiin, kipuihin ja vaivoihin – ennemmin tai myöhemmin.

Asana-harjoitus tasapainottaa kehoa ja mieltä. Harjoituksessa otetaan mukaan koko keho ja ajatuksena on löytää tietoisuus siitä, mitä lihasta aktivoidaan tukemaan asentoa ja mitä lihasta aktivoidaan rentoutumaan. Koko ajan siis pysytään aktiivisena, mutta koko kehoa ei jännitetä tai rentouteta samanaikaisesti.

Tämän taidon voi sitten siirtää muuhun elämään luomaan tasapainoa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua jokaisella solulla ja täysin tuntein, koska ’tuntuu’ siltä. Ei ole tarvetta hypätä täydestä lamaannuksen tilasta kehittämään hurjaa draamaa. Ennemminkin voi osallistua asioihin niiden tarkoituksen ja tarpeen mukaan – tehdä töitä kun on töiden aika, levätä kun on levon aika.

Entä hengitys? Mitä muuta meillä on?

 

13.10.2018 Shalavalla

 

Share This: